Vallankahvassa

Presidenttipelin tilanne

Presidenttipeli käy edelleen kiivaana. Ilahduttavan moni on jo antanut äänensä kuulua. Kandidaatti Sauli Niinistöllä näyttäisi olevan turvallisen tuntuinen etumatka uhkaajiinsa. Niinistö on kerännyt 33% äänistä, kun lähin uhkaaja Paavo Väyrynen on haalinut ääniä 20%. Pekka Haavistolla puolestaan ääniä on 17%. Muista ehdokkaista kukaan ei ole päässyt yli 8% äänisaaliseen. Presidenttipeli näyttää selvältä. Niinistöstä näyttäisi tulevan meidän naismaajoukkueelle uusi isäntä Itsenäisyyspäivän perinteisille kultamitalikahveille. Ellei sitten viime metreillä vaatekaapin kätköistä löydy isompia luurankoja. Seuraamme tiiviisti keltaisen lehdistön tiedotuksia seuraavien kahden ja puolen viikon aikana. Mutta te, jotka ette ole vielä äänestäneet Presidenttipelissä, suunnatkaa hiiren osoitin vasempaan yläkulmaan ja äänestäkää.

Suunnistusliitto saanut risuja

Jos on Presidenttipelissä helppo saada äänensä ja mielipiteensä kuuluviin yhdellä klikkauksella, niin toisin näyttää olevan suunnistuksen puolella. Suunnistajien keskustelupalstan eli Suunnistus.net:n Pesupaikan polemiikin mukaan rivisuunnistajat eivät saa ääntään kuuluviin lajinsa kehitykseen ja tulevaisuuteen liittyvissä muutoksissa.

Pesupaikalla murehditaan tällä hetkellä ennen kaikkea sitä, että rivisuunnistajien eli ex-puheentoimitusjohtajan leikkisästi nimeämien perussuunnistajien eli Persujen (kts. Liiton blogi) on vaikea osallistua päätöksentekoon, kun päätetään lajin tulevista suuntaviivoista kuten televisioinnista, lajimuodoista ja arvokisaohjelmista. Aiemmin viime syksynä jopa kansainvälinen maajoukkuesuunnistajien koalitio kritisoi IOF:n tulevia linjauksia arvokisaohjelmista. Ongelmat ovat siis samat niin kansainvälisellä kuin kansallisella tasolla

Pesupaikalla avaudutaan näin uuden vuoden 2012 aluksi jälleen siitä, että suunnistajien rakasta lajia ollaan uhraamassa ja muuttamassa formaattiin, joka sotii lajin perimmäistä ideaa vastaan. Onko kaikessa tässä keskustelussa kyse lajin perimmäisen olemuksen vaipumisesta unholaan? Ja onko suunnistus lajina oikeasti sellaisessa muutospaineessa, että nyt kritisoidut tulevaisuuden näkymät ovat todellakin ehdottomia? Miten suunnistus siis pitäisi määritellä ja millaista lajia rivisuunnistajat haluavat harrastaa? Täytyyhän toki muistaa, että sekä kansainvälinen että kansallinen lajiliitto ovat jäsenistönsä kattojärjestö. Liitot ovat siis olemassa jäseniään varten eikä päinvastoin. Eli jäsenistön ja harrastajien kollektiivinen tahto pitäisi olla se minkä pitäisi määrittää lajin tulevaisuus. Suunnistusliitto itse määrittää suunnistuksen lajisäännöissään seuraavasti:

"Suunnistus on urheilumuoto, jossa kilpailijan on omatoimisesti karttaa ja kompassia käyttäen kuljettava lähdöstä maaliin maastonkohtiin sijoitettujen rastien kautta kartan osoittamassa järjestyksessä."

Tämä määritelmä siis puoltaisi ainakin sitä, että suunnistajien paremmuus ratkottaisiin arvokisoissa väliaikalähdöllä niin kovin innokkaasti kaavailtujen yhteislähtökisojen, takaa-ajolähtöjen ja parisprinttiviestien sijaan. Näiden kilpailumuotojen puolustajat perustelevat tällaista kehitystä muun muassa ampumahiihdon ja maastohiihdon suosiolla. Tässä perustelussa ontuu se tosiasia, että suunnistuksessa kilpailijan pitää navigoida itse oma reittinsä. Ampumahiihdossa ja maastohiihdossa kaikki kilpailijat etenevät samaa viitoitettua tai lumella ruskeaan peltoon merkittyä reittiä. Lajisääntöjen määritelmä ei paljasta pitääkö suunnistuskisan tapahtua metsässä vai kaduilla.

Moni kritiikki kohdistuu myös tulevaisuuden kilpailumatkoihin. Monet haluaisivat pitää n. 90 minuuttia kestävän normaalimatkan eli pitkän matkan edelleen voimissaan. Uudesta kehityksestä kertoo se, että vuoden 2013 maailmancupohjelmassa vain yksi osakilpailu juostaisiin normaalimatkana. Muut olisivat sprinttejä ja keskimatkoja (kts. Hevoskuurin uutisointi). Ja joukossa olisi myös tietenkin takaa-ajoja. Ei siis ihme, että sekä Suomessa että maailmalla suunnistajat ovat älähtäneet liittojen päätöksille. Mielestäni kaikkien kolmen eri matkavaihtoehdon tulisi olla tasavahvasti esillä niin kansainvälisessä maailmancupkalenterissa kuin meidän kotoisessa kilpailuohjelmassakin. Varsinkin Huippuliigassa, jos sitä enää järjestetään. Yhtäläinen paino pitäisi olla niin kestävyyttä kysyvillä pitkillä matkoilla, suunnistustaitoa korostavilla keskimatkoilla ja sähäkkyyttä tarjoavilla sprinteillä. Sprintti on tullut jäädäkseen suunnistuksen lajikirjoon, mutta älkäämme antako sille liian suurta roolia - kolmannes riittäköön. Erimittaisia matkoja tulisi tarjota ja juoksuttaa tasapuolisesti. Ja mielestäni kaikki matkat tulisi juosta väliaikalähdöillä, jotta parhaat suunnistajat erottuisivat tuloslistoilta.

Nyt vain ongelmaksi näyttäisi nousevan se, että päätöksentekijöiden ja lajin harrastajien välillä on syvä kuilu, joka estää kilpasuunnistajia saamasta ääntään kuuluviin. Ensin pitäisi päästä oman alueensa edustajistoon vaikuttamaan. Sieltä sitten voisi joskus kohota liittovaltuustoon eli todelliseen valtaan käsiksi. Tie vaikuttamiseen on siis olemassa, mutta siihen vierähtää suvi jos toinenkin. Pesupaikan kirjoittajat ovatkin kaivanneet vähintään Suunnistusliiton toimistonväen kirjoittamiin blogeihin kommentointimahdollisuutta. Nopealla silmäyksellä en löytänyt mitään muutakaan palautekanavaa liiton sivuilta. Suorat yhteystiedot toki löytyy, mutta ainoa yleisölle avoin avautumispaikka taitaa edelleenkin olla vanha tuttu Pesupaikka. Jäädään odottamaan mitä tapahtuu. Tokkopa kuitenkaan mitään. Suunnistajat jatkavat kirjoittelua Pesupaikalla ja murahtelevat itsekseen vähän aikaa. Sitten he mukautuvat tehtyihin päätöksiin. Suunnistus on kuitenkin ilmeisesti niin hauskaa, että kovin laajat kansanjoukot eivät tule äänestämään jaloillaan.

Olipa nuivaa tekstiä. Melkein yhtä nuivaa kuin nuivuuden ylistyksessä itsessään Nuivassa meiningissä.