Kisaraportti: Aktiacup 11.2.2012

Aktiacupiin valmistautumisen tärkeimpiä rituaaleja on aina suuri kenkäshow. Pakkaan kisakassiin yleensä vähintään kolmet erilaiset kengät, koska ikinä ei tiedä etukäteen millainen ajokeli Hakunilan maalaisteillä on. Kotona katselin luottavaisena, että kaikilta autoteiltä Keravalla löytyy sulaa asfalttia edes kapea raitu. Tästä luottavaisena pakkasin kassiin vain maratonkengät ja kahdet maastojuoksukengät. Tällä kertaa uskalsin jättää suunnistusnastarit kotiin. Viimeisestä mutkasta kohti parkkipaikkaa kaartaessani rupesi jo vähän harmittamaan. Sotungintie kun oli seudun ainoa tienpätkä, joka oli lähes kokonaan liippalumen peitossa. Verryttelyssä onneksi huomasin, että sieltä täältä löytyi pitävää kohtaa nastattomalle maastojuoksukengälle. Jos kisan aikana vain varoisi yllättäviä sivuliikkeittä, niin pystyssä pitäisi pysyä eikä askeleenkaan pitäisi hirveästi lipsua.

Kuuluttaja antoi ennen kilpailua lisäporkkanaa juoksuun kertomalla, että kauden kotimainen tilastokärki 10 km maantiejuoksussa on Jussi Lammen 32:47 Valenciasta. Pääsin lopulta tämän ajan alle parilla-kolmellakymmenellä sekunnilla. Sain pitää kauden tilastokärkeä hallussani kokonaisen vuorokauden ajan kunnes Jussi Utriainen juoksi sunnuntaina Hollannin Schoorlissa ajan 29:25. Se siitä lyhyestä ilosta.

Juoksun startti Hakunilassa oli tällä kertaa tavallista varovaisempi, koska Hakunilan koulun pihan parkkipaikalla oli pari liukasta mutkaa heti alussa. Kukaan ei toivottavasti kaatunut lähtörytäkässä. Järjestäjät olivat onneksi viisaasti levittäneet runsaasti sepeliä lähtöalueelle. Lopputulokseen 10 kilometrin matkalla ei hirveästi vaikuta, jos ottaa ensimmäisen sata metriä vähän rauhallisemmin ja sipsuttaa liukkaat kohdat varovaisesti. Juostavaa maantien laitaa kyllä riittää seuraaville 9.9 kilometrille aivan riittämiin. Siellä sitä sitten ehtii tempoa mielensä kyllyydestä.

En tunne juoksijoita kovin hyvin ulkonäöltä eli usein on täysi yllätys minkä tasoinen kilpa juoksusta muodostuu. Aina puoleentoista kilometriin asti ajattelin, että tästä juoksusta tulee helppo tapaus, koska muut olivat jääneet jo hieman. Kahden kilometrin paalulla rinnalleni kuitenkin pölähti pienen välikirin myötä joku kevyellä askeleella juokseva kanssakilpailija, jonka kasvoja en tuntenut entuudestaan. Suunnitelmat helposta juoksusta alkuviikon pienen flunssan päälle sai heti unohtaa. Jälkikäteen kuulin, että tuo kevyesti rinnalla juossut mailerin näköinen kaveri oli Jaakko Leinonen Ylikiimingin Nuijamiehistä. Juoksimme rinta rinnan 5 kilometriin, minkä jälkeen olin huomaavinani pientä kumilangan venymistä. Kuuden kilometrin alamäessä hän vielä rullasi minua pari metriä kiinni, mutta eroa alkoi sen jälkeen taas syntyä tasaisesti ollen maalissa 22 sekuntia. Väliaikamme kääntöpaikkalla oli 16:12. Toinen puolikas tuli minulta 16:11. Kansainvälisin termein negative splits.

1. Muukkonen Petteri Sjundeå IF               32.23             
2. Leinonen Jaakko   Ylikiimingin Nuijamiehet 32.45 +22  
3. Salo Jukka        Kenttäurheilijat-58      33.28 +1.05  
4. Halonen Ole       Helsinki                 34.41 +2.18  
5. Sakkara Janne     Elimäen Vauhti           34.44 +2.21  
6. Saavalainen Petri Helsinki                 35.07 +2.44  
7. Maimonen Jarno    Teuvo Stayers            35.14 +2.51  

Jos olen oikein ymmärtänyt Aktiacupin pistelaskusysteemin, niin varmistin lauantaina kokonaistilanteen voiton. Olin etukäteen pitkän aikaa luullut, että kokonaispisteisiin lasketaan kaikki viisi osakilpailua. Aiempien vuosien tuloksia selatessani tajusin vihdoin viimein (hammasrattaat jäässä), että loppupisteisiin lasketaankin kolmet parhaat pisteet. Olin jo ehtinyt laskea mahdollisia skenaarioita siitä miten maaliskuun poisjääntini vaikuttaa mahdollisuuksiini loppupisteissä ja ketä seurakavereita pitää houkutella maaliskuussa napsimaan pisteitä pois muilta. Kolmet pisteet laskettaessa nykyiset pisteet siis riittävät.

Sen sijaan kokonaiskilpailun kakkospostista jännitys säilyy vielä viimeiseen maaliskuun osakilpailuun asti. Jos Sjundeå IF:n Lauri Lipiäinen voittaa viimeisen osakilpailun, nousee hän KU-58:n Jukka Salon ohi toiseksi. Teoriassa Ole Halosellakin on mahdollisuus nousta toiseksi, jos hän voittaa eikä Jukka Salo ole kolmen parhaan joukossa. Heillä on kuitenkin tasoeroa 1-2 min Salon eduksi. Lisäksi maaliskuussa, jos reitti on sula ja keli kuiva, kärkijuoksijoita ilmaantuu runsaammin viivalle. Kolmossijaan on mahdollisuuksia useammallakin juoksijalla. Varsinkin jo yhdet voitot ja täydet 12 pistettä napanneet Jarkko Hamberg ja Tommi Hytönen voivat jompi kumpi voittaessaan ja pisteet tuplaamalla nousta kolmanneksi. Tämä edellyttää ettei Lipiäinen ole toinen ja saalista 10 pistettä. Jukka Salo on joka tapauksessa toinen tai kolmas. Onnekseen hänellä on  koossa 25 pistettä eikä 24. Enää siis yhtä miestä haetaan podiumille. Viimeiseen osakilpailuun jää vielä kovia panoksia. Kuukaden verran täytyy elää hirrveen suuressa jännityksessä. PISTEET

PS. Tarkkaavaisimmat lukijat huomasivatkin oitis, että Aktiacupin loppupisteissä kakkossija saatetaan myös joutua jakamaan. (Toim. huom. Tämä on puuta heinää. Jos kirjoittaja olisi lukenut kilpailukutsun tarkemmin, tätäkään sammakkoa ei olisi päässyt ulos. Kilpailukutsussa lukee selvästi "Tasapisteiden sattuessa viim. osakilpailun tulos on ratkaiseva". Busted.)

PPS. Olin muuten viime vuonna maratonin maailmantilastossa sijalla 8374. Ensi vuoden tavoitteeksi voisi laittaa tuon sijan parantamisen. www.all-athletics.com/en-us/world-marathon-lists

PPS. Olen ollut kahtena edellisenä vuotena suunnistuksen maailmancupin kokonaistilanteen viimeinen. Kellään muulla tuskin on samaa saavutusta. Kaksi vuotta putkeen maailmancupin huonoin. Yksi kesän 2012 tavoitteista voisi olla myös nouseminen pois tuolta maailmancupin jumbosijalta.