Kisaraportti: SM-erikoispitkä 27.5.2012

Tämän vuoden suunnistuksen erikoispitkiltä jäi kahden voitokkaan vuoden jälkeen summasarakkeeseen vain kunniaton keskeytys. Koutsi sanoi viikolla ennen kisaa, että kannattaako Pohjanmaalle asti lähteä matkustamaan, kun siitepölytilanne on niin epävarma. Minä vakuuttelin, että aina kannattaa yrittää ja kilpailu  alkoikin minulta ihan mukavasti. Ei lotossakaan ikinä voita, jos ei lottoa.

Meanwhile, in Sweden...

Maajoukkueen tavoitellessa menestystä EM-kisoissa Ruotsin Falunissa, minä pidin itselleni köyhän miehen EM-kisat Pirkanmaalla (keskiviikosta sunnuntaihin). Kuten oikeissa arvokisoissakin, juoksin ensin keskimatkan karsinnan. Ajomatkalla anoppilaan pysähdyttiin iltarasteille Pälkäneelle, jossa juoksin kovan suunnistusharjoituksen reiluun puoleen tuntiin. Maastotkin ovat Falunissa ja Pälkäneellä kuin kaksi marjaa, joten köyhän miehen EM:t eivät ainakaan jää maastojen puolesta alakynteen.

Oikeat EM-kisat Ruotsissa

Köyhän miehen EM-kisat

Kohtaamisia

Maailma on pieni ja juosten maailma on vielä pienempi. Aamulla töihin juostessani pysähdyin kauppaan hakemaan lisää puurohiutaleita töihin:

• Tikkurilan Valintatalon kassa: "Menetkö Forssan maratonille"
• Petteri hämillään: "E-en? Jukola on varmaan samaan aikaan?"
• Valintatalon kassa: "Sinähän juoksit Forssassa vime vuonna"
• Petteri entistä enemmän hämillään: " Saattoi olla pari vuotta sitten 2009 tai 2010?"
• Valintatalon kassa: "Niin, minun mieheni oli siellä myös"
• Petteri edelleen hämillään: "Ahaa. Heippa"
  
• Petterin älynväläys (by pitkät piuhat) tuntia myöhemmin 1+1=2. Olin noteerannut, kun kassan täti oli vilkuillut minua kassajonossa. Luulin, että se pitää minua myymälävarkaana ja yritin näyttää oikein luontevalta, mikä tietenkin onnistuu sitä paremmin mitä kovemmin yrittää. Lisäksi hän oli luonut tavanomaista pitemmän katseen pankkikorttiini. En sitä silloin tajunnut, että kassan täti oli lukenut nimeni kortista varmistuakseen, että olin se lenkkeilijä kuka hän ja hänen miehensä luulivat minun olevan. Kassan täti on mitä todenäköisemmin kotona ihmetellyt ääneen, kun joka viikko sama hikinen lenkkeilijä tulee aamuisin kasilta ostamaan jogurttia ja Nalle-puurohiutaleita.

Tämä menee samaan kategoriaan sen kanssa, että kotiin juostessani silloin tällöin pysähdyn hikisenä juoksutamineissani noutamaan Roosan yli tonnin hintaisia lääkkeitä (*) Savion Apteekista, ja kerran apteekkari tokaisi nähneensä minut useasti aamuisin juoksemassa radan vartta Rekolan kohdalla. Tai se, kun Topiaksen vakioparturi sauvakävelee tai pyöräilee Korson ja Savion välillä minua vastaan ja kertoo sen sitten isälleni, joka käy samassa parturissa siistimässä risupartaansa. Isäukkokin pysyy näin perillä minun lenkkeilyistäni - Topiaksen parturin (**) tietotoimiston välityksellä.

Jos on lenkkeilevä maailma pieni, niin ehkäpä lenkkeilevä Kerava on vielä pienempi. Sen todistaa myös se, että aitaan nojaavasta ja maahan syljeskelevästä keravalaisesta nuorisojoukosta joku huusi minulle viime viikolla iltalenkillä: "Hyvä Joonaksen isä!" En usko, että olen kenenkään Joonaksen isä, mutta varmaankin nuorisolauma tietää asian paremmin kuin minä. Täytyy kysyä tarkennuksia ensi kerralla, kun juoksen Klondyken ohi.


*) Litrahinta 814 618,75 €/l
**) Itsehän en pihinä miehenä ole parturissa käynyt leikkauttamassa harventuvaa kuontaloani kuin 1-2 kertaa viimeisen viidentoista vuoden aikana.

Vehkalammen Veikot 33. Tiomilassa

Maajoukkuemiesten poissaolojen takia tämän vuoden Tiomilassa seuramme Vehkalammen Veikkojen tavoitteena oli kamppailla parhaan kakkosjoukkueen tittelistä. Jäimme tästä  harmittavasti vain muutaman sijan. Olimme sijalla 33 ja Haldenin kakkosjoukkue oli vain neljä sijaa meidän edellämme. Voitimme kuitenkin muut kovat kakkosjoukkueet eli Kalevan Rastin (39.) ja Södertäljen kakkosjoukkueet (40.).

Isot pojat hiekkalaatikolla

Taas on koittanut aika suunnata kohtii Ruotsia ja perinteistä Tiomila-viestiä. Kuten aiempinakin vuosina, myös tänä vuonna Tiomilan voitto tullaan ratkaisemaan suurseurojen ja isojen poikien kesken.

Selittelyn oppipoika

Eilen vappuna kisattiin sprintin EM-katsastus Turussa. Minun piti suunnistaa noin sijoille 1-5 päästäkseni mukaan EM-kisoihin Ruotsiin. Ennen kisaa olin sanonut tavoitteekseni suunnistaa oma suoritus ja laskea kisan jälkeen mihin olisin virheettömällä suorituksella voinut yltää. Kisan jälkeen ei tehnyt kuitenkaan lainkaan mieli laskea yhtään mitään. Toki olin tehnyt muutamia pummeja. Muun muassa yleisön edessä olin jo juoksemassa hurjan kannustuksen siivittämänä kohti viimeistä rastia, kunnes tajusin, että yksi rasti on vielä talon takana käymättä. Tässä tuli tappiota 15 sek. Muutamia muitakin pieniä virheitä ja huonoja reitinvalintoja tuli matkalla, mutta valtaosa +2:25 aikaerosta ylivoimaiseen voittajaan ja muille kaapin paikan näyttäneeseen Tuomo Mäkelään tuli puhtaasti fyssiikalla. Onneksi kilpailussa kaikki maalintulijat palkittiin otsapannalla.