Tämän vuoden suunnistuksen erikoispitkiltä jäi kahden voitokkaan vuoden jälkeen summasarakkeeseen vain kunniaton keskeytys. Koutsi sanoi viikolla ennen kisaa, että kannattaako Pohjanmaalle asti lähteä matkustamaan, kun siitepölytilanne on niin epävarma. Minä vakuuttelin, että aina kannattaa yrittää ja kilpailu alkoikin minulta ihan mukavasti. Ei lotossakaan ikinä voita, jos ei lottoa.
Lähtöpaikalla ei oikein kuitenkaan tuntunut SM-kisoilta, koska maajoukkuemiehet puuttuivat starttiviivalta ulkomaanleirin takia ja sen lisäksi kärkipään kilpailunumeroista rivistä puuttuivat Parjanne (2) ja Portin (4). Aivan kuten Hevoskuurikin uutisoi, on valitettavaa, että osanottajamäärät ovat pudonneet parhaista vuosistaan. Eilen kisaan starttasi vain 54 miestä. Vielä kymmenkunta vuotta sitten erikoispitkien matkojen SM:iin osallistui huipuista lähes kaikki kynnelle kykenevät ja lähtöviivalla oli aina helposti yli sata jantteria. Viime vuosina kisan kärki on huolestuttavasti kaventunut. Tänä keväänä osasyynä lienee SM-erikoispitkien ja SM-sprintin sijoittaminen peräkkäisille viikonlopuille siten, että erikosipitkä juostaan ensin. Lyhyenä kisana sprintti on tietenkin nykytrendin mukaisesti houkuttelevampi kisa kuin 28 km varvikkoa ja suota Pohjanmaalla.
Lähtölaukauksen jälkeen jäin hitaana starttaajana vähän jalkoihin, mutta sadan metrin juoksun jälkeen olin jo toisena Sorviston jälkeen. Helpolla pitkällä ykkösvälillä pääsin kärkeen ja löysin ykkösrastin hyvin. Kakkoselle epäröin hieman ja porukka sai kiinni. Ehdin kuitenkin nipin napin leimata ekana. Kolmoselle vedimme Fincken kanssa vähän soiroon ja sijoitus tippui letkassa parinkymmenen päälle. Neloselle sain jo hilattua itseni letkassa kymmenennen paikkeille ja vitoselle mennessä tiellä olin jo taas piikkipaikalla.
 |
| Rastit 1-2-3-4 |
Suunnistin veturin paikalla aina kolmelletoista asti kunnes matkalla neljälletoista seilasin vähän vinoon ja Fincke pääsi kuittaamaan rastille ensin. Olin vähän huolimaton enkä malttanut keskittyä suunnistukseen, kun yritin liiankin innokkaasti päästä takaa-ajajilta karkuun. Tietenkin tuloksetta :).
Pääsin taas kärkeen rastilla nro 15, jonka jälkeen sain pitkillä väleillä karattua pääjoukolta hieman. Ero kartanvaihtoon tullessa oli noin minuutin hujakoilla. Tässä vaiheessa oli juostu jo reilu tunti ja uskoin mestaruuden heltiävän kunhan vain juoksisin omaa vauhtiani maaliin asti. Väliaikarastilla 16 km tolpalla ero takaa-ajajiin oli kasvanut melkein neljään minuuttiin, mutta minun evääni oli jo siltä päivältä syöty. Pikkuhiljaa oli matkan taittuessa alkanut tossu painaa ja vauhti hiipus ja hiipus. Noin 21 km kohdalla, eli kun kisaa olisi ollut jäljellä vielä 7 kilometriä, jouduin keskeyttämään.
Taas tällainen kilpailu tälläkin kertaa. Kannatti kuitenkin yrittää, koska edellisenä viikonloppuna vire oli ollut raikkaiden sadekelien takia ihan hyvä. Luotin siihen, että sääennusteet olisivat väärässä ja sateenjumalattaremme Esteri loihtisi kisan ajaksi pienen sateen ripsauksen. Esteri ei kuitenkaan kääntänyt minulle selkäänsä vai pitäisikö sanoa, että hän käänsi selkänsä. Vaikea sanoa mikä on oikea sanamuoto, kun en tiedä missä asennossa se sateenjumalatar Esteri siellä pilvenreunallaan kyykistelee.
Tyhmänä miehenä lähden taas ensi vuonna yrittämään erikoispitkille uudestaan. Mutta ennen katseiden suuntaamista ensi vuoteen, tämän kesän kilpailukalenterissa seuraavalla rivillä lukee jo ensi viikonlopun kohdalla SM-sprintti, Hervanta. Sieltäkin olisi mestaruus puolustettavana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti