Alikunto

Kuva: Jarno Maimonen

Viikonloppuna suunnistettiin Tampereen seudulla kolme päivää MM- ja MC-katsastuksia. Kokosin kisoista komean laskevan sarjan 8., 14. ja 28. Kisa kisalta matka piteni, sijoitus tippui ja aikaero kärkeen kasvoi. :)

Mites näin pääsi käymään?

Kilpailu	Sijoitus	Ero kärkeen	Tappiota /km
Sprintti	8	+1:06	+0:18	>> Reitti
Keskimatka	14	+1:52	+0:22	>> Reitti
Normaalimatka	28	+14:17	+0:56	>> Reitti

Perjantain sprintissä tuli paljon pieniä virheitä ja valitsin huonot reitinvalinnat lopussa. Fyssiikalla en tällä hetkellä jää sprintin kaltaisella lyhyellä ja kovapohjaisella reitillä paljoa, mutta matkan pidetessä ja varsinkin raskaassa maastossa ero kärkeen repeää rumaksi.

Diagnosoisin tämän klassiseksi alikunnoksi. Tämän hetkiselle kunnolleni ja tuloksilleni en osaa enää olla edes pettynyt. Tämä on jo aika huvittavaa. Viimeksi keväällä 2008 minulla oli tällainen depressio. Tuolloin jäin SM-erikoispitkillä kärkeen 45 min, karsiuduin SM-sprintin A-finaalista ja jäin B-finaalissakin kärkeen vajaan minuutin. Koristeeksi kakun päälle jäin Jukolan ankkuriosuudella nopeimmille melkein minuutin kilometrillä ja MM-katsastusten normaalimatkalla jäin kärkeen ainakin puoli tuntia. Tämä kevät on mennyt siis aivan saman käsikirjoituksen mukaan. Näiden katsastuskisojen perusteella minulla ei ole mitään asiaa maailmancupiin eikä MM-kisoihin. Tuskinpa edes piirinmestaruuskisoihin.

Klassinen alikunto paranee vain ajan kanssa. Ensihätään voi nauttia runsaasti juoksukilometrejä ja mummon herukkamehua. Oireiden pitkittyessä suositellaan juoksemaan pitkiä lenkkejä ja kovia harjoituksia. Myös runsaan kilpailemisen on joissain tilanteissa todettu auttavan pahimpiin alikunnon oireisiin. Ja nämä lääkkeet ovat kaikki reseptivapaita. "Luomua", huutaisi peräkammarin poika.