Nitojalla kokoon parsittu mies

Nitojalla me korjaamme sen

Jalkaleikkauksen jälkeiset päivät menivät pääasiassa nukkuessa. Liekö syynä toimettomana makaaminen vai lääkkeet, mutta aivan kuten neljä vuotta sitten vastaavassa tilanteessa, en meinannut pysyä päivisin millään hereillä. Yöunetkin olivat parhaimmillaan 11 tunnin mittaiset, mikä on perin epätyypillistä minulle. Varma keino nukahtaa oli lukea lapsille satukirjaa. Yksi satu, isi nukkuu kolme varttia, taas yksi satu, ja jälleen isi nukkuu kolme varttia. Ei ole ihme, että lapsille luetaan iltasatuja, niin hyvin ne tainnuttavat lapset ja lastenmieliset nukkumattien maille. Lasten suosikkien Tatun ja Patun sanoin: "Hyvän aterian päälle mukava satu ja leppoisat päiväunet".

Ensin satu...

...ja sitten unet

Nyt leikkauksesta on kulunut kaksi viikkoa ja kävin ensimmäistä kertaa soutulaitteella kokemassa verkot. Jossain vaiheessa lisään lajirepertuaariin kuntopyörän ja myöhemmin cross trainerin. Juoksua kokeilen vasta marraskuun lopussa tai joulukuun alussa. Hiihtoa harrastan, jos lumet satavat tänne etelään ennätysaikaisin. Vesijuoksua saatan käydä polskuttelemassa kerran tai kaksi nyt alkuvaiheessa, mutta tuskin paljoa useammin.

Niin, leikkauksessa oikeasta jalasta siis taltattiin pois kantaluun liikakasvua ja korjattiin akillesjänteen repeämä. Lisäksi jänteeseen tehtiin taas naskalilla reikiä jotta jänne tarttuisi paremmin kantaluuhun kiinni. Näin pääpiirteittäin. Metallihakaset, joilla leikkaushaava tälläkin kertaa parsittiin kasaan, ovat kerta toisensa jälkeen aikna yhtä häijyn näköiset.

Lasten suusta kuultua

Topias Tampereen Lakalaivan liittymästä: "Kuka on suunnitellut näin hienon risteyksen?"
Roosa: "Vau!"

Lakalaivan liittymä (teekkarien pilako?)