Viime vuosina keväät ovat noudattaneet samaa kaavaa. Lunta on niin pirusti, että suunnistamaan ei pääse ennen vappua. Tänään aamulla paukutellut -22 C pakkanen ei varsinaisesti enteile ripeää lumien sulamista. Melko huvittava keli maaliskuun puolivälissä. Suunnistus.netissä oli taas käynnissä perinteinen kevään päänavaus siitä, että korkeat nietokset pitkälle keväälle ei haittaa, koska se mahdollistaa runsaan hiihtämisen entistä lähemmäs mittumaaria. Tämä on kuulemma hyvä asia kesän kilpailukautta ajatellen. No, tuohon jokavuotiseen provoon ei kukaan kuitenkaan kunnolla tarttunut.
Itse en ole tehnyt hiihtäen treeniä noin kuukauteen. Ja sitä edellinenkin taitaa löytyä pitkältä tammikuun puolelta. Vesijuoksemassa kävin viimeksi muistaakseni viime vuoden puolella. Ehkä marraskuussa tai joulukuun alussa? Minä olen siis pääasiassa juossut. Tämä on hyvä asia, koska jalkaleikkauksesta ja juoksutauolta palaaminen onnistuu vain spesiaalilla harjoittelulla eli juoksemalla. Korvaavilla harjoituksilla ei liike ole samanlaista eivätkä oikeat lihakset ole käytössä. Pari palauttavaa lenkkiä on kuitenkin täytynyt viikoittain tehdä maastopyörällä, mutta ei leikatun kantapään takia, vaan liukkailla jäillä juoksemisesta kipeytyneiden lihasten takia. Juoksukelit ovat välillä olleet melkoisen haastavat täällä Etelä-Suomessa.
Paljonko on riittävästi juoksua? Minä en laske viikossa kertyviä kilometrejä, mutta kaksi indikaattoria kertoo, että juoksumäärät alkavat olla saturaatiotasollaan. Ensinnäkin joka yö näen unta juoksemisesta ja juoksulenkeistä. Ei toki viime syksynä näkemieni kilpailu-unien (mm. 800 m aikaan 1:40 ja 200 metrillä Jonathan Åstrandin peittoaminen ylivoimaisesti) veroisia, mutta unia juoksemisesta kuitenkin. Toinen selvä indikaattori on se, että muutamana iltana saatan hihkaista illalla innoissani, että "Hei, nyt ei ole lihakset kipeät - paljoa". Saturaatiotason tuntumassa oletusarvona on siis se, että lihakset ovat kipeät.
Hallikisat jäivät maaliskuun alussa välistä flunssan takia. Seuraavat kilpailut ovat edessä huhtikuun puolella. Kalenteriin on merkitty ainakin Karhuviesti ja Kevätyönviesti, jos saamme kumpaankaan tai molempiinkaan tai yhteenkään tai mihinkään joukkuetta kasaan. Billnäsin perinteinen suunnistuskauden avaus on myös merkitty kalenteriin, mutta vain lyijykynällä ja suluilla ympäröitynä. Siitä eteenpäin kilpailuita näyttäisi olevan jok'ikinen viikonloppu toukokuun loppuun asti, jolloin näyttäisi olevan yksi tyhjä väli-weekendi.
Lasten suusta kuultua
Tai oikeammin lasten kynästä runoiltua. Topias on pistänyt pystyyn oikeaoppisen suunnistusblogin, johon kuulemma kesällä laitetaan gps-viivoineen kesän rastireittikilpailut. Isää ja äitiä vähän jännittää katsoa jälkikäteen gps-viivasta miten metsässä on taivallettu.
Edit:
Roosa 5v: "Toivottavasti Kaisa Mäkäräinen voittaa joskus".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti