Oodi suunnistuskädettömyydelle. Finnspringin normaalimatkan kilpailu ei mennyt kovin häävisti. Juoksu tuntui alkuverryttelyssä helpolta ja kivalta. Tämän kun yhdistää "varsa kevätlaitumella" -efektiiin, niin arvaahan sen, ettei siitä hyvää seuraa. Tällainen kokematon suunnistajan alku tietenkin ajattelee, että:" Tänään kaatuu seinä ja kalliot halkeaa räjähtäen. Suunnistuskengät iskee kipinää - myös mutaisilla soilla". Suoritusta leimasi kuitenkin hätäily, joka laitettakoon kokemattomuuden piikkiin.
Ykköselle ja kakkoselle jouduin molemmissa koukkaamaan pienen pienet koukut rastilipulle. Ykkösellä päästäkseni jyrkänteestä ylös ja kakkosella en vaan heti nähnyt rastinenää. leimattuani kakkosrastilla näin rastille saapuvan jonkun kanssakilpailijan ja ajattelin sen olevan jo perääni startannut Rüedlinger, mutta oikeasti sieltä taisikin tulla eteeni lähtöluvan saanut Parjanne. Olin tehnyt pienet +5 sek koukut kahdelle ekalle rastille ja luulin perääni startanneen saaneen jo minut melkein minuutilla kiinni. Hätäännyin ja ajattelin, että tähän kyytiin et tule. Päätin livahtaa kohti kolmosta liukkaasti kallioiden välistä kohti peltoa (sininen viiva). Pelto kyllä tuli vastaan, mutta pellon viertä seurannut hiekkatie oli iso yllätys. Hetken aikaa kesti tajuta, että olin lähtenyt seuraamaan väärää kallion reunaa 180 astetta väärään suuntaan. Täytyy muistaa ensi kerralla malttaa katsoa lähtösuunta kompassista.
Pääosa radasta menikin sitten ihan ok. Lopun viimeisellä hajonnalla unohdin taas katsoa kompassia ja kartta oli väärin päin kädessä. Reittiviiva näyttää aika rujolta. Pummasin kahta peräkkäistä rastia oikein antaumuksella ja päästin kisan voittajan Topi Anjalan menemään menojaa. Alla olevasta kartasta näkyy miten suunnistin väärää rastiväliä, kun kartta oli väärin päin kourassani. Vasemman puoleista rastiväliä olisi pitänyt suunnistaa. Kartta oli minulla kädessä väärinpäin ja sain hyvällä mielikuvituksella sinisellä ympäröidyt kohteet täsmäämään maastossa ja kartalla. Anjala ja Patana puikkasivat sujuvasti rastille ja minä hykertelin tyytyväisenä, että nyt pojat pummaa ja pääsen kuittaamaan :). Se olinkin minä, jota vietiin kyin vanhaa tiskirättiä. Täytyy ensi kertalla hätäillä vähemmän ja pitää kartta oikein päin kädessä. Lisäksi voisi vähän funtsia, että ehkä muut tietää paremmin mihin ollaan menossa. Ennen tätä virhettä oli mukavasti neljäntenä noin kaksi minuuttia kärkeä hitaampana.
Loppupäätelmä Finnspringin normalimatkasta: Tuloksena pettymystä synnyttävä 10. sija ja ero kärkeen +5.11. Liika into pitkän talven jälkeen ja liiallinen näyttämisen halu eivät realisoituneet levollisena normaalimatkan suorituksena. Suunnistusta leimasi koko ajan hätäily ja malttamattomuus. Samasta syystä vauhdinjako oli liian etupainotteinen. Nyt täytyy löytää malttia suunnistamiseen ja unohtaa kallioiden räjäyttäminen.
Seuraavaksi Tiomila
Ensi kerralla odottavat taas uudet koukerot ja uudet pettymykset. Niitä pääsen kokeilemaan viikon päästä Tiomila-viestissä, jossa meillä on kasassa taas tutun oloinen Veikko-tiimi. Viestimme aloittaa Veikko S., toisen ja kolmannen osuuden viestiä kuljettavat Veikko J. ja Veikko M. Jokaiselle osuudelle meillä on heittää tuleen jonkun näköinen Veikko. Enää emme tyydy tavoittelemaan tuttuun tyyliin sijoitusta top 100:n tietämillä, vaan nyt puhaltavat kuumat aallot ja haemme rohkeasti sijoitusta TOP 50:n joukossa!
No suurin into on nyt karistettu ja onneksi kävi ei-katsastuskisassa. Ja onneksi vauhti näyttää riittävän, vaikka Janne Salmi muuta virheellisesti väittikin telsussa. Tsemppiä loppukauteen, tuskin olen ainoa joka toivoo että ns. luomuharjoittelullakin kotikonnuilla voi pärjätä, kunhan sen hoitaa asenteella.
VastaaPoista