Tämän päivän huippuliigassa oli se hyvä puoli, että se on nyt ohi. Minulla olisi pari pientä kehitysehdotusta ensi vuodeksi. Ensinnäkin pistelaskua pitäisi miettiä uusiksi ja toiseksi takaa-ajojen radat suunnitella sellaisiksi, jotka eivät kasaa porukkaa. Mitä muuta kuin tämän päiväisen kaltaista karttarullallajuoksua voi odottaa, kun seitsemälle kilometrille lätkitään 33 lyhyttä ja vaikeaa rastiväliä, joissa letkan kärki suunnistaa ja porukan perällä tulevat juoksevat elävää viitoitusta. Tämän päivän rata ja maasto olisivat olleet todella upeita väliaikalähtönä juostuna.
"Takaa-ajon tulisi olla aiemmin ansaittujen sijoitusten hienosäätöä."
Huippuliigan takaa-ajojen ongelma on ollut jo monta kertaa se, että ratamestarit eivät ole tajunneet miten lyhyin eroin hajonnottomalle lyhyitä ja vaikeita rastivälejä sisältävälle radalle lähetetyt miehet metsässä toimivat. Porukka kasaantuu ja suunnistuskilpailu muuttuu maastojuoksukilpailuksi. Takaa-ajo ei saa olla pelkästään lyhyiden rastivälien vaikeaa säksätystä, vaan radan tulisi sisältää myös muutamia pitkiä reitinvalintavälejä. Suurin ongelma on kuitenkin se, että takaa-ajoon tulisi startata isommin aikaeroin ja pienemmissä ryhmissä, jolloin takaa-ajo olisi oikea finaali eli palkinto hyvin juostusta aika-ajosta tai liigan aiempien osakilpailuiden menestyksestä. Takaa-ajon tulisi olla aiemmin ansaittujen sijoitusten hienosäätöä.
Kuulostan huonolta häviäjältä, mutta olen vanhan koulukunnan kasvatti, joka uskoo, että suunnistuksen pitää mitata sekä henkilön navigointitaitoja että fyysistä kuntoa. Kunnia kuitenkin voittaja Tranchandille, joka oli tänään fyysisesti selvästi vahvin. Siinä on tavoiteltavaa meillä suomalaisilla.
"Tämän päivän rata ja maasto olisivat olleet todella upeita väliaikalähtönä juostuna."
