Reittiviivan kauneutta Jämillä |
Kilpailukausi 2013 on viimeinen peitelty mullan alle. Kauden päättäminen tapahtui pitkän kaavan mukaan - kirjaimellisesti. Ensiksi suunnistin Jämin suunnistusmaratonin 25 km Jämin nopeilla kankailla. Viikkoa myöhemmin oli vuorossa perinteinen Raatojuoksu 20 km Sipoon kallioilla. Maastot olivat hyvin erilaiset, mutta aikaeroa en näiden kahden kisan välillä saanut kuin puoli minuuttia. Jämillä aikaa vierähti 1:53:39 ja Sipoossa puolestaan 1:54:02. Tasaista työtä, mikä vaati sen, että Raatojuoksussa piti lopussa tehdä vähän virheitä etten saavu maaliin liian aikaisin.
Jämillä on aina kylmä - niin myös tänä syksynä. Vettä satoi ja lämpötila oli vähän nollan päälle. Lähtölaukauksen jälkeen lähdin tunnustelemaan miten kaksi vuorokautta aiemmin ollut kuumepäivä vaikuttaa menoon. Yllätyksekseni pääsin eroon muista jo pitkällä ykkösvälillä. Varsinkin Kymäläinen aloitti rauhallisesti, koska jättäytyi Cooperin-testin mittaisella ykkösvälillä jo minuutin. Taivainen roikkui vielä näkötuntumassa. Tämän jälkeen sainkin suunnistaa koko matkan yksin. Aivan viimeisillä kilometreillä vilkuilin avoimella mäntykankaalla sekä eteen että taakse, mutta koska ketään ei näkynyt, annoin itselleni luvan yrittää säästellä vähän voimia seuraavan päivän Hämeenlinnan kansallisiin. Suurimmillaan ero rauhallisesti aloittaneeseen Kymäläiseen oli puolimatkassa jo 3 minuuttia. Sitten hän aloitti suunnitellun vauhdinlisäyksensä loppuun ja pääsikin melko lähelle 40 sekunnin päähän. Kilpailun jälkeen jalkani olivat todella kipeät. Toipilaana juokseminen ei varmasti ollut fiksua, mutta olin odottanut taas Jämin suunnistusmaratonille pääsyä monta vuotta. Kuin ihmeen kaupalla pystyin ottamaan juoksuaskeleita seuraavana päivänä Hämeenlinnan kilpailussa, mutta voi luoja miten väsynyt olin lopun ylämäissä. Tämä viikonloppu ei tullut helpolla.
Jämillä on aina kylmä - niin myös tänä syksynä. Vettä satoi ja lämpötila oli vähän nollan päälle. Lähtölaukauksen jälkeen lähdin tunnustelemaan miten kaksi vuorokautta aiemmin ollut kuumepäivä vaikuttaa menoon. Yllätyksekseni pääsin eroon muista jo pitkällä ykkösvälillä. Varsinkin Kymäläinen aloitti rauhallisesti, koska jättäytyi Cooperin-testin mittaisella ykkösvälillä jo minuutin. Taivainen roikkui vielä näkötuntumassa. Tämän jälkeen sainkin suunnistaa koko matkan yksin. Aivan viimeisillä kilometreillä vilkuilin avoimella mäntykankaalla sekä eteen että taakse, mutta koska ketään ei näkynyt, annoin itselleni luvan yrittää säästellä vähän voimia seuraavan päivän Hämeenlinnan kansallisiin. Suurimmillaan ero rauhallisesti aloittaneeseen Kymäläiseen oli puolimatkassa jo 3 minuuttia. Sitten hän aloitti suunnitellun vauhdinlisäyksensä loppuun ja pääsikin melko lähelle 40 sekunnin päähän. Kilpailun jälkeen jalkani olivat todella kipeät. Toipilaana juokseminen ei varmasti ollut fiksua, mutta olin odottanut taas Jämin suunnistusmaratonille pääsyä monta vuotta. Kuin ihmeen kaupalla pystyin ottamaan juoksuaskeleita seuraavana päivänä Hämeenlinnan kilpailussa, mutta voi luoja miten väsynyt olin lopun ylämäissä. Tämä viikonloppu ei tullut helpolla.
1. Muukkonen Petteri 1:53:39
2. Kymäläinen Severi 1:54:20 +41
2. Kymäläinen Severi 1:54:20 +41
3. Taivainen Olli-Markus 1:59:19 +5:40
Pummi |
Raatojuoksu
Sipoon perinteiseen Raatojuoksuun lähtiessä minua vähän jännitti edellisestä kisaviikonlopusta palautuminen ja jo yli viikon jatkunut köhä. Suunnitelmassani oli lähteä kisavauhtia liikkeelle ja katsoa mihin se riittää. Keskeyttäminen ei tulisi olemaan vaihtoehto.
Heti startista pääjoukko valitsi mäkiä välttelevän tiekierron. Yhdessä kohdassa juutuin tiheään taimikkoon ja jäin 10-15 sekunnin päähän tahtipuikkoa heilutelleista Timo Sildistä ja Jonne Lakasesta. Vauhti tuntui minulle liian kovalta ja pojat karkasivat nopeasti jo 40 sekunnin päähän, kun olimme vasta 1-2 rastivälin puolessa välissä. Pienellä paikallistuntemuksella, kun olin osallistunut kesällä kuntosuunnistuksiin, joiden lähtöpaikka oli pellolta mäkeen nousevalla uralla, onnistuin juoksemaan Sildiä uudestaan kiinni valitsemalla ajouran hitaan kuviorajan sijaan. Lopullisesti sain hänet kiinni kolmosrastilla, joka myös oli minulle entuudestaan tuttu, koska samaa rastipistettä oli käytetty elokuussa kahdesti eri kuntorasteilla. Näistä toisella kerralla rastille jopa lähestyttiin samasta suunnasta kuin nyt. Minun teki mieli huutaa Sildille kisan aikana, että "Älä suotta hiljennä, minä tiedän tämän rastin!".
Hajontalenkeillä Sild sai osakseen ensin nopeamman hajonnan ja pääsi vähän karkuun. Taivalsin vähän matkaan Lakasen, Leskisen ja Niemen kanssa, mutta päätin yrittää omaa valintaa rastille nro 10. Tämä onnistui hyvin ja sain heihin eroa sen verran, että he eivät nähneet selkääni seuraavalle välille. Rasti 11 loisti kauas ja olin näkevinäni kaukana edessä Hiidenkiertäjien eli Sildin paidan. Olin vain 35 sekuntia perässä, kun lähdettiin viimeiselle hajontalenkille. Minulla oli mahdollisuus ajaa Sild uudestaan kiinni, koska minulla oli jäljellä nopeampi hajonta. Loppuputkelle lähdimmekin Sildin kanssa peräkkäin.
Lopun putkipätkällä tein ratkaisevan virheen tasaisella alueella, kun en osannut kulkea suunnalla riittävän tarkasti. Lisäksi seuraavalla välillä jäin 15 sekuntia lisää. Näin ollen Sild pääsi karkuun ja minun tehtäväkseni tuli varmistaa kakkossija. Varmistin sen oikein kunnolla pummaamalla myös toiseksi viimeistä rastia. Ensiksi tein taas suunnassakulkuvirheen ja lopuksi vielä tuplasin sen katsomalla kaukaa kalliolta, että tuolla se avosuo näkyy, minkä vasempaan kulmaan pitäisi tähdätä. Ei se mikään avosuo ollut, vaan notkoon rankkojen vesisateiden kerryttämä uusi lammikko. Onneksi takaa-ajajat olivat sen verran kaukana, että en vaarantanut palkintokirvestä. Johan sen vanha sanontakin sanoo, että parempi voitettu kirves pivossa kuin kaivoon heitettynä.
1. Sild Timo 1:52:33
2. Muukkonen Petteri 1:54:02 +1:29
3. Sorvisto Juha 1:56:50 +4:17
4. Parjanne Antti 1:56:54 +4:21
5. Heinaro Einari 1:57:01 +4:28
6. Niemi Vili 1:57:03 +4:30
7. Lakanen Jonne 1:57:06 +4:33
8. Leskinen Aapo 1:58:58 +6:25
Lasten suusta kuultua
Roosa näki poliisiauton vilkut päällä: "Varmaan jossain joku rosvo yrittää varastaa kaupasta...(miettimistä)"
Petteri: "Porkkanoita varmaan"
Roosa: "Joo, rosvo yrittää varastaa kaupasta porkkanoita ilmaiseksi"
Näin hiljaisempana bloggailuaikana kansa ja sponsorit vaatii kattavaa varuste-esittelyä, tyyliin tämä: http://www.ultimate-orienteering.com/?p=4252. Kaikkihan tietää että jos ostaa adios kakkoset niin maraton kulkee kun Makaulla, joten jos ostan saman juoksurepun kun Muukkosella niin saatan ehtiä joskus töihin ajoissa.
VastaaPoistaMuuten hyvä, mutta mulla ei ole virallisia varustesponsoreita. Vähän niin kun Kummelin sketsissä "Mr Lohja -esikarsinnat", uimapukukierros täytyy vetää omissa kalsareissa. Juoksureppukin on palkintoreppu.
Poistahttp://www.youtube.com/watch?v=yeP-YMJicXw