Ajattelin harjoitella tällä viikolla vähän vähemmän eli pitää niin sanotun viloveckanin. Gustav Bergmankin piti viloveckanin (>> Gustav Bergman: Vilovecka). Keksin ajatuksen tällaisesta anomaliasta vasta sunnuntai-iltana. Sallinette seuraavaksi pienen sanaleikin. Taivaalta satoi jäätävää jäätävää tihkua, joka on jäädyttänyt kaikki tiet ja polut. Alijäähtynyttä vettä. Talvi yllätti autoilijat.
 |
| Kolmikymmenvuotinen sota. Minä kuvassa pienenä taka-alalla Urheilukoulun upseerikokelaana. |
Koska kroppani saattaa liukkaalla juostessa sanoa itsensä irti kuin loppuun ajettu Corolla, päätin keventää vähän harjoitteluani tälle viikolle etten loukkaa itseäni liukkailla jääkeleillä. Päätös taisi olla oikea, koska maanantain perinteinen tasavauhtinen reipas juoksulenkki oli täysi mahdottomuus. Hyrylässä oli jäässä pyörätiet, hiekkatiet ja jopa metsäpolut. Lisäksi parahiksi alkoi lumisade, joka ripotteli tomusokeria mustan jään päälle. Metsän puolella otsalampun valon kantama ulottui lumisateessa vain parin Porvoon mitan päähän. Riittävän kovaa tempoa ei olisi siis pystynyt pitämään yllä missään - ei tiellä, ei poluilla eikä metsän puolella. En olisi pystynyt juoksemaan edes suosittelemaani PK2:sta. Odottelen parempia kelejä kunnes voin taas pyöräyttää isolla kammella.
Joskus nuorempana pidin tiukasti kiinni järjestelmästä, jossa harjoittelin kolme viikkoa paljon ja kevensin neljäntenä. Jahve lepäsi ison kirjan mukaan seitsemäntenä päivänä. Niin tarkkaan en uskonnontunneilla kuunnellut, että olisi jäänyt mieleeni pitikö taivaskannen Iso-Jahvetti myös lepoviikkoja säännöllisesti? Ehkä Hänellä on käynyt kuten minulla eli ote on vähän lipsunut vuosien saatossa. Minä rupesin harjoittelemaan viikosta toiseen samoja määriä ja Hän jatkoi luomistyötään samalla menolla viikosta toiseen. Samanlaista luomistyötä molemmilla - valmista ei näytä tulevan kummallakaan. Minä rakennan kuntoani kuin konsanaan Iisakin kirkkoa, mutta valmiiksi ei tule ei millään. Peruskunnon kehittäminen ja nousujohteinen urheilijanura ovat kestäneet kohta pidempään kuin Kolmikymmenvuotinen sota. Nousujohteisuutta on silti vielä ilmassa sillä juostessa sykkeeni ovat pitkän seurantajakson alhaisimmat ja leposykkeessäkin saavutin uuden ennätykseni 33. Kaukana ovat ne vuodet, kun ollessani palautunut, leposykkeeni oli 45. Muistan, kun piiriryhmän leirillä mittailin leposykettä ja tuskailin, kun se jäi pyörimään lukemiin 48-49.
 |
| Kesätöissä Iisakinkirkon työmaalla rakennustelineiden kokoomis- ja purkuhommissa. |
Koska minulla on (1) takana useampi viikko nousujohteista harjoittelua uudella harjoitusohjelmalla, (2) ennätysalhaiset sykkeet, (3) kevyen tuntuiset jalat ja koska (4) uusittuun harjoitussuunnitelmaani on painettu boldilla Comic sans -fontilla käsky harjoitella vähemmän, pidän kevennetyn harjoitteluviikon hyvällä omallatunnolla. Vaikeaa se tulee olemaan, sen tiedän, mutta minä aion yrittää. Aion yrittää palokunnan hevostakin kovemmin. Tavoitteenani on harjoitella viloveckanilla 70-80% normaalista määrästä. Sen jälkeen jää vielä muutama viikko aikaa kohentaa kilometrikisan lukemia (>> Kilometrikisa). Minulta on vielä 200 km rikkomatta ja kärki huitelee jo lukemissa 281 km.
Lenkillä kuultua
Korson alkuasukas huusi minulle kovaan ääneen: "Jaksa loppuun asti. Enää 200 km jäljellä. Ei näy eukkoasi. Ei se saa kiinni."
Työpaikalla kuultua
"Käykö urheilijakin Raxissa?"
"Nyt, kun kevät tulee, alatko käymään lenkillä?"
Lasten suusta kuultua
"Rosvo varastaa ilmaiseksi"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti