S6

No niin, Pesupaikan keskustelu (>> Pesupaikka) on taas päässyt vauhtiin. Ihme, että vanhojen tuttujen aiheiden "Suunnistajat vs hiihtäjät vs juoksijat" ja "HS: menestys nuorten tiomilassa" -keskustelut ovat taas vähäksi aikaa laantuneet aallonpohjaan noustakseen uudelleen uuteen hurmioon aallon harjalle kevään korvilla. Pimeän ja tyhjän talven hiljaisen keskustelun täytti viime viikolla uuden seurayhteistyön S6:n lyttääminen. Huhtasen Mika kiittelikin jo Pesupaikan asiantuntijoita SWOT-analyysin laatikoiden täyttämisestä puolestamme.

 

Valmennuspäällikkö saarnaa ja paasaa...

Pesupaikan keskusteluun en viitsi vastata muuta kuin, että uuden seuran SK Uuden eli tuttavallisemmin S6:n (>> S6:n kotisivu), on tarkoitus tarjota toimintaa ja harjoituksia toiminta-alueensa nuorille suunnistajille, jotta useita vuosia jatkunut nuorten muuttoliike etelän suurseuroihin saadaan pysäytettyä ja toivottavasti muutaman toimintavuoden päästä kääntymään meille päin positiiviseksi muuttoliikkeeksi. Pääpaino toiminnassa tulee ainakin ensimmäiset vuodet olemaan nuoret suunnistajat. Tämän jälkeen rinnalle voidaan ottaa toiseksi tavoitteeksi pääsarjan suunnistusmenestys, mutta se ei saa syrjäyttää ykköstavoitetta eli nuorten suunnistajanalkujen innostamista ja motivointia. Kestävä menestys pääsarjoissa tulee vain vahvalla omalla juniorityöllä. Vuosien saatossa on nähty moneen kertaan miten käy ostamalla ostettujen miehistöjen ikärakenteelle. Keski-ikä nousee vuodella joka vuosi tai ulkomaalaisten osuus nousee niin korkeaksi, että sen rumban pyörittäminen tukehduttaa oman nuorisotyön. Myös nuorisotyössä on omat riskinsä. Suomesta löytyy myös varoittavia esimerkkejä, joissa menestyminen nuorten sarjoissa ja varsinkin nuorisviesteissä nostetaan liian korkealle jalustalle. Tällöin nuoret poltetaan loppuu ennen kuin varsinainen huippu-urheilu on edes päässyt alkamaan. Nuortensarjojen kilpailut ovat vain harjoittelua kohti aikuisten kilpailuita, ne eivät saa olla pääasiallinen tavoite. Nuorten sarjan MM-mitalistakin on vielä pitkä matka menestymiseen edes SM-kisoissa. Se on nähty niin moneen kertaan.

Kukin S6:n yhteistyöhön osallistuva emoseura jatkaa toimintaansa normaalisti ja nuoret saavat valita edustavatko he vanhaa emoseuraansa vai kilpailevatko he S6:n riveissä. Joka tapauksessa harjoitukset ovat avoimia kaikille emoseurojen jäsenille taitotasoon, ikään, kuntoon ja edustusseuraan katsomatta. Esimerkiksi taitoharjoitukset suunnitellaan aina taitavampien ja kovimpien suunnistajien mukaan, mutta melkein samalla työmäärällä saa helposti lisättyä ratavaihtoehtojen määrää, jotta jokainen osallistuja saa taito- ja kuntotasonsa edellyttämän haasteen. Mielestäni suunnistusseuran toiminta on ollut aina antoisinta silloin, kun samoissa harjoituksissa ikähaitari on laidasta laitaan. Nuoret ja vanhat samoissa harjoituksissa. Vierastan eri ikäryhmien eriyttämistä omiin harjoituksiinsa vaikka samaa seuraa edustetaankin. Tässä lajissa jos missä vanhoilla ja kokeineilla on paljon annettavaa nuoremmilleen vaikka polvi ei nousekaan enää niin kepeästi. Kukin emoseura  kuten myös S6 ovat jäsenmäärältään niin pieniä, että on jopa suotavaa harjoitella samaan aikaan samassa paikassa vaikkakin erimittaisilla radoilla. Toiminta on pyörinyt täysillä nyt yhden kuukauden ajan ja on ollut todella mukavaa nähdä runsas osallistuja joukko innostuneita suunnistajia taitoharjoituksissa. Onneksi talvi on alkanut vähälumisena ja olemme päässeet suunnistamaan metsässä pari kolme kertaa viikossa.

...ja yleisö istuu hiljaa ja kuuntelee. Eikun nehän osallistuvat aktiivisesti!

Minua kysyttiin S6:n valmennuspäälliköksi ja päätin suostua. Oman kotiseudun nuorien suunnistajien auttamisen lisäksi ajattelin, että itsekin pääsisin tekemään enemmän vaativia suunnistusharjoituksia. Niitä jos mitä kaipaan, kun suunnistustaito takkuaa silloin tällöin. Lisäksi Topias ilmoitti jo hyvissä ajoin haluavansa suunnistaa S6:n riveissä ensi kesänä. Myös Roosa on parin vuoden päästä siinä iässä, että kilpailuihin osallistuminen on hänelläkin ajankohtaista. Se, miksi minä en vaihtanut S6:n riveihin edustamaan sitä, pohjautuu puhtaasti siihen periaatteeseen, että resurssit kohdennetaan nuorten toimintaan eikä hankita seuraan ehtoopuolen ostomiehiä.

S6:n kilpailulliselle menestymiselle en ole valmennuspäällikkönä asettanut minkäänlaisia tavoitteita. Nuorten tiomilaan ja Nuorten Jukolaan saatetaan osallistua ja joukkuekin voi olla ihan hyvä, mutta kuka niitä tuloksia enää muistaa viiden vuoden päästä. Vuosien saatossa noissa kilpailuissa menestyneistä joukkueista yli puolet juoksijoista ovat kadonneet. S6:n tärkempiä tavoitteita ovat 1) nuorten innostaminen suunnistusharjoitteluun, 2) jokaisen nuoren kehittyminen ja edistyminen, 3) nuorten jatkaminen suunnistuksen parissa ja toivottavasti kilpailullisin tavoittein mahdollisten lopettamiskynnysten yli (~15 v, ~20 v) pääsarjaan asti sekä 4) jäsenmäärän kasvattaminen. Jäsenmäärän kasvattaminen viittaa määrän lakiin eli suuremmasta joukosta löytyy enemmän lahjakkuuksia, jotka voivat edetä lajin huipulle. Mutta kaikille täytyy tarjota 10-20 vuoden iässä mahdollisuus, koska kenestäkään ei voi tietää miten hyvä hänestä tulee. Lahjakkuus on vasta puolet kattauksesta. Pääruoka tarjoillaan vasta päästän lahoille fanaattisille harjoittelijoille. Moni nuorten MM-kisojen kävijä on hävinnyt unholaan ja onpa jokunen nuori, joka ei ikinä päässyt nuorten MM:iin Suomea edustamaan, noussut esimerkiksi MM-mitaleille viestissä ja/tai neljän-kuuden joukkoon henkilökohtaisella matkalla.

Todellinen menestys ja suunnistukseen paneutuminen mitataan vasta pääsarjassa. Pääsarjassa kilpailevien suunnistajien kehittäminen jakaantuu sitten eri tasoille - joku tähtää viestijuoksijaksi, joku SM-kisoihin ja joku havittelee MM-menestystä. Näiden urheilijoiden kehittymistä tuetaan sitä mukan kuin heitä kasvaa 21 vuoden ikään. S6:lla onkin haasteenaan rakentaa jäsenistöstään jatkumo eri ikäluokkien välille.

S6 olisi pitänyt polkaista käyntiin jo ajat sitten. Muutos oli väistämättä edessä jossain vaiheessa, mutta olen iloinen, että se vihdoin viimein nytkähti liikkeelle. Parempi myöhään kuin ei laisinkaan.