Kilometrikisa päättyi keskeytykseen

Niinhän siinä kävi, että jalat eivät kestäneet loppuun asti. Torstaina juostun puolimaratonin mittaisen TV-reippaan jälkeen oikea pohje meni jumiin. Kituuttelin vielä pari kolme päivää, mutta sunnuntaina piti heittämän pyyhe kehään. Väkisin olisin voinut köpötellä vielä puuttuvat 12 km, että olisin ohittanut Marko Vavan, mutta nyt jäin siis lukemiin 270 km per viikko. Sunnuntain pitkä lenkki jäi vaatimattoman mittaiseksi enkä myöskään juossut enää sunnuntain iltaverryttelyä.

Tosissaan kilometrikisaan

No niin, nyt on aika tarttua toden teolla Kilometrikisaan. Tähän asti on minun osaltani vain leikitty piirileikkejä ja pelattu hippaa. Kun juoksupiireissä tuntematon Joni Söderman iski heti alussa pöytään lukemat 255.75 km ja hetkeä myöhemmin Marko Vapa puolestaan nokitti lukemiin 281 km ***, kaikki olivat kuin koivuklapilla päähän lyötyjä. Tuon rajun aloituksen jälkeen meno on tosin hieman rauhoittunut.

 

S6

No niin, Pesupaikan keskustelu (>> Pesupaikka) on taas päässyt vauhtiin. Ihme, että vanhojen tuttujen aiheiden "Suunnistajat vs hiihtäjät vs juoksijat" ja "HS: menestys nuorten tiomilassa" -keskustelut ovat taas vähäksi aikaa laantuneet aallonpohjaan noustakseen uudelleen uuteen hurmioon aallon harjalle kevään korvilla. Pimeän ja tyhjän talven hiljaisen keskustelun täytti viime viikolla uuden seurayhteistyön S6:n lyttääminen. Huhtasen Mika kiittelikin jo Pesupaikan asiantuntijoita SWOT-analyysin laatikoiden täyttämisestä puolestamme.

 

Valmennuspäällikkö saarnaa ja paasaa...

Puoliksi harjoiteltu on hyvin suunniteltu

Ajattelin harjoitella tällä viikolla vähän vähemmän eli pitää niin sanotun viloveckanin. Gustav Bergmankin piti viloveckanin (>> Gustav Bergman: Vilovecka). Keksin ajatuksen tällaisesta anomaliasta vasta sunnuntai-iltana. Sallinette seuraavaksi pienen sanaleikin. Taivaalta satoi jäätävää jäätävää tihkua, joka on jäädyttänyt kaikki tiet ja polut. Alijäähtynyttä vettä. Talvi yllätti autoilijat.

Kolmikymmenvuotinen sota. Minä kuvassa pienenä taka-alalla Urheilukoulun upseerikokelaana.

Aktiacupissa oma ennätys

Muutama vuosi sitten aloitin käymään Aktiacupin maantiejuoksuissa kun tajusin, että kyllä siihen voi osallistua, vaikka starttiaika onkin keskellä päivää. Hokasin, että Aktiacup-päivänä pystyy tekemään kolme lenkkiä päivässä. Joskus vielä toteutan sen idean, mikä minulle ehdotettiin taannoin. Hiihdä matkat Keravalta. Tämän päiväinen oli varmaankin seitsemäs suoritukseni tässä 10 km maantiejuoksussa. Kertaakaan en ollut päässyt alle 32 minuutin vaikka ei sen pitäisi olla mikään mahdoton suoritus, koska reitti on kuitenkin melko tasainen. Aiemmat ajat olivat osuneet aikahaarukkaan 32:03-33:19. Nuo hitaimmat ajat on tietenkin juostu lumikelillä.

Hevoskuurin juttu

Jämin suunnistusmaraton ja Raatojuoksu

Reittiviivan kauneutta Jämillä

Kilpailukausi 2013 on viimeinen peitelty mullan alle. Kauden päättäminen tapahtui pitkän kaavan mukaan - kirjaimellisesti. Ensiksi suunnistin Jämin suunnistusmaratonin 25 km Jämin nopeilla kankailla. Viikkoa myöhemmin oli vuorossa perinteinen Raatojuoksu 20 km Sipoon kallioilla. Maastot olivat hyvin erilaiset, mutta aikaeroa en näiden kahden kisan välillä saanut kuin puoli minuuttia. Jämillä aikaa vierähti 1:53:39 ja Sipoossa puolestaan 1:54:02. Tasaista työtä, mikä vaati sen, että Raatojuoksussa piti lopussa tehdä vähän virheitä etten saavu maaliin liian aikaisin.



Sateinen Jämi (Kuva: kisajärjestäjät)

Lukijakilpailu - voita Noname -juoksutakki

Nyt haastan tämän blogin lukijat juoksemaan. Julistan käyntiin lukijakilpailun, jossa on tarjoituksena kerätä mahdollisimman paljon juoksukilometrejä yhden viikon aikana.

 

Nuotioiden äärille ja hämyisissä Esson baareissa kerrotaan edelleenkin hurjia tarinoita menneiden juoksun kultaisten vuosikymmenien harjoitusmääristä. Osa tarinoista on tosia ja osa on paisunut pölyn kerrostuessa niiden päälle. Aikoinaan  kovimmat päälliköt juoksivat yli 300 kilometriä viikossa ja keskivertokeravalaisen viikkoannos oli 200 km. Pienimmät lapsetkin saivat 100 kilometria kasaan heti, kun oppivat kävelemään.

 

Lukijakilpailussa kilpaillaan siitä kuka kerää kasaan eniten juoksukilometrejä yhden kalenteriviikon aikana (maanantai - sunnuntai).

• Kilpailuaikaa on marras- ja joulukuiden ajan. Kilpailu päättyy sunnuntaina 29.12.2013.
• Kilometrit raportoidaan tämän blogipostauksen kommentteihin viikoittain heti viikon päätyttyä.
• Kilpailuun huomioidaan paras viikkosi.
• Tasatilanteessa katsotaan toiseksi paras viikko jne.
• Käytä joko oikeaa nimeäsi tai sellaista nimimerkkiä, jonka oletat minun tunnistavan.

Palkinnoksi eniten kilometrejä kerännyt lukija saa Noname:n lahjoittaman juoksutakin.

Lisäbonuksena, mikäli kilometrikisan voittaja juoksee enemmän kuin minä, on luvassa palauttavat kompressiosukat ja paita. Nonamelta uskotaan palauttavien kompressiotuotteiden olevan tarpeen mikäli juoksee viikossa enemmän kuin minä. Olen muistaakseni joskus päässyt yli 220 km lukemiin ja tavoitteeni on pistää tuosta paremmaksi.

Lopettamispäätöksiä

Syksyn saapumisen tunnistaa varmoista syksyn merkeistä Muuttoaurat suuntaavat etelään, talven tulo yllättää autoilijat ja lehtipuhaltimet puhaltavat. Syksyn huomaa tulleen myös siitä, että suunnistajat tekevät lopettamispäätöksiä urallaan. Varsinkin tänä syksynä lopettamispäätöksiä on tipahdellut tavallista enemmän. Suomen oloissa vastaavaa on koettu viimeksi syksyllä 2001. Tuolloin suunnistajien lopettamispäätöksissä koettiin edellinen tilastopiikki. MM-kotikisojen jälkimainingit ruokkivat lopettamispäätöksiä samalla voimakkuudella kuin lamavuosien on todettu nostavan syntyvyyttä.

 

Syksy ei tule ennen syksynmerkkejä

 

Syksy - elämän parasta aikaa

Syksyn kisaruljanssi on kohta sekin taakse jäänyttä elämää. Olen kuitenkin jo ehtinyt pohtia menneen kauden plussia ja miinuksia ja ennen kaikkea virheitäni. Vaikka muutamia kisoja on vielä jäljellä aina marraskuulle asti, haaleat haaveet on suunnattu kauteen 2014.



Lähde: World of O

 

MM-kisat meni jo

Kuva: Petteri Kähäri

Kesälomalla on yleensä kovin kiire. Ei ehdi edes blogiin kirjoittamaan. Vuokatin MM-kilpailuissa tuli yksi ihan ok suoritus ja yksi ala-arvoisempi. Sprintin finaali meni melko hyvin. Pieiniä varmisteluja ja jotain vääriä päätöksiä aitasokkeloissa. MM-kisojen 19. sija on kuitenkin siedettävä, mutta ei mitään riemunkiljahduksia synnyttävä. En ryssinyt kuten edellisellä kerralla Unkarissa 2009 (sija 39., +2.39), mutta en myöskään venynyt ja saanut esiin kauden parasta kuntopiikkiä.

Sprintin karsinta selvitetty

 
MM-sprintin karsinnan tärkein tavoite on suoritettu eli finaaliin pääsy. Ehdin kuitenkin sorvata karsinnassa muutaman mojovan virheen poikasen. Rastille 9. olisi pitänyt juosta oikealta vasemmalta (+5 sek). Onhan se ihan selkeästi lyhyempi.

Isot kisat

Saavuin Vuokattiin jo keskiviikkoiltana, että ehdin koluta keskimatkan tyyppimaastoissa pari-kolme kertaa ennen MM-kisojen alkua. Ei sitä kuitenkaan viitsi ihan sprintin aatoksi jättää vaaramaastoissa römyämistä. Lisäksi olen suunnistanut muutamia kevyitä sprinttejä ja otin pari päivää kevyesti. Tosi kovia harjoituksia ei tässä vaiheessa ole enää hyödyllistä tehdä. Harjoitukset on täytynyt tehdä jo talvella ja keväällä. Nyt mennään sillä mikä on. Toki vauhtia saa ja kannattaa lenkeillä pitää, mutta maltillisesti.

Hannu löysi internetin ja sen rajattomat mahdollisuudet. Se on vähän niin kuin teksti-tv, mutta ei niin hyvä.

Sekunda - priiman jälkeen heti toiseksi parasta

Lähde: Koo-Veen kuvapankki

Menneenä viikonloppuna ohjelmassa oli viimeiset kilpailut ennen Vuokatin isoja kinkereitä. Perjantaina juostiin Hervanta-sprintti jossain päin Tamperetta. En nyt muista missä kaupunginosassa kilpailu käytiin, mutta kivaa oli. Ratamestari oli loihtinut minun taidoilleni liian vaativan radan. Tein lukuisia pieniä reitinvalintavirheitä ja epäröin kiellettyjen alueiden kanssa. Lisäksi en muistanut yhden rastin sijaitsevan sillan päällä, vaikka olin asian huomioinut ennen starttia rastimääritteistä. Loppuradan aitalabyrinteissä en huomannut nopeinta valintaa rastivälillä 11-12. Onnettoman suorituksen kruunasi rastivälillä 14-15 otettu hylkäys. Hervannan yleisurheilupyhätön tartani oli merkitty kielletyksi alueeksi, mutta minulla oli jo katse kaukana edessä, että missä rasti 15 sijaitsee ja lisäksi suunnittelin juostessa seuraavan rastivälin reitinvalintaa. Jossain vaiheessa huomasin, että nyt taidan juosta kielletyllä alueella, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä. Olin juossut kielletyllä alueella jo 60 m lentävällä lähdöllä. Kisasuoritus oli todella huono. Minä suunnistin kuin metsäkisoissa - 1) rastilta lähtö suoraan ja katsotaan myöhemmin tarkemmin mistä mennään, 2) oiotaan metsäsaarekkeiden läpi ja 3) jos ei saa kartan yksityiskohdista selvää (kuten minulle kävi useassa kohdassa), niin suunnalla vaan rastia kohti kunnes rastilippu näkyy. Näillä opeilla ei suunnisteta kaupunkisprinttiä. >> Reittipiirros

Vanhin ikinä

Minun oli pakko tarkistaa kuinka vanhoja miehiä on historian saatossa edustanut Suomea MM-kilpailuissa. Vuodesta 1968 aina viime vuoteen asti ennätystä piti hallussaan Juhani Salmenkylä kilpailtuaan Linköpingissä 36 vuoden ja 204 päivän ikäisenä. Viime kesänä Sveitsin Lausannessa Jarkko Huovila kaappasi tittelin itselleen siirtämällä ennätyksen lukemiin 36 vuotta ja 244 päivää.

 

Mikäli Jani Lakanen ja minä vältämme kaikki kesäflunssat ja muut ongelmat lyömme pöytään lukemat 36 v 214 pv ja 36 v 272 pv. Onneksi olen kaksi kuukautta Jania vanhempi.

 

Minulla on vielä monta vuotta aikaa, koska Ruotsin Håkan Eriksson otti ensimmäisen henkilökohtaisen MM-mitalinsa 43-vuotiaana.

 

Viimeisiä kovia harjoituksia ennen MM-Vuokattia

 

Oho!

Kahden viikon päästä juoksen kaikkien ja ennen kaikkea itseni suureksi yllätykseksi Vuokatin MM-kisoissa sprinttiä ja keskimatkaa. En ollut varautunut MM-kisalippuun, vaan olin jo ilmoittautunut yleisökisoihin ja melkein myös välipäivän sprinttiinkin, jossa yleisö pääsee juoksemaan MM-sprintin karsintaradoille kisan jälkeen. Onneksi tuo ilmoittautuminen ei onnistunut ilmoittautumispalvelussa yhdellä klikkauksella vaan jäi viime viikolla tekemättä. En edes etukäteen tiennyt MM-kisaviikon kilpailupäiviä. Sen tiesin, että pitkää matkaa ja sprinttiä ei pysty yhdistämään. Niin minulle oli kerrottu. Yleisökisojen päivät toki olin jo lukinnut harjoitusohjelmaani. Vai oliko hyviin katsastusijoituksiin syynä juuri se, että tässä maailmassa mikään ei mene niin kuin etukäteen suunnittelee?

 

Jukolaennakko

Jukola tulee. Oletko valmis? Olenko minä valmis? Tuskinpa vain, jos totuus pomppaa lasten suusta.

Roosa 5 v. kiteytti ruokapöydässä Jukolan tavoitteet ja asetelmat sanoiksi. Roosa: "Isi, oletko hyvä suunnistaja? Et sinä mitään voita. Ranskalaiset ja sveitsiläiset voittaa tai Kalevan Rasti-Veikot".

Unelmasijoitus maailmancupista

Viime viikon olin maailmancupin Pohjoismaiden kiertueella eli tuttavallisesti Nortilla. Loppusaantona ansaitsin turneen päättäneestä takaa-ajosta sijan 39 ja 4 maailmancupin pistettä. Voiko tästä enää ihminen onnellisemmaksi tulla? Luojan lykky olimme Turun puolessa reissussa isolla autolla niin saimme nuo kaikki MC-pisteet kuljetettua kotiin turvallisesti. Vähän oli takaiskarit kovilla, mutta pääsimme onnellisesti kotiin.

 

Kiitos HKL:n bussikuski, kun ajoit parkissa olleen automme kylkeen

Kisaraportti: SM-sprintti ja -erikoispitkä 2013

Viikonloppuna oli vuoden ensimmäinen SM-turnee. Lauantaina kipaistiin Mikkelin keskustassa sprintin karsinta ja finaali. Sunnuntaina jatkettiinn vähän toisenlaisissa merkeissä Anttolan ja Puumalan seutuvilla hienossa ja raskaassa maastossa SM-liianpitkien merkeissä.

Kisaraportti: Huippuliigan finaali 11.5.2013

Tämän päivän huippuliigassa oli se hyvä puoli, että se on nyt ohi. Minulla olisi pari pientä kehitysehdotusta ensi vuodeksi. Ensinnäkin pistelaskua pitäisi miettiä uusiksi ja toiseksi takaa-ajojen radat suunnitella sellaisiksi, jotka eivät kasaa porukkaa. Mitä muuta kuin tämän päiväisen kaltaista karttarullallajuoksua voi odottaa, kun seitsemälle kilometrille lätkitään 33 lyhyttä ja vaikeaa rastiväliä, joissa letkan kärki suunnistaa ja porukan perällä tulevat juoksevat elävää viitoitusta. Tämän päivän rata ja maasto olisivat olleet todella upeita väliaikalähtönä juostuna.

"Takaa-ajon tulisi olla aiemmin ansaittujen sijoitusten hienosäätöä."

Huippuliigan takaa-ajojen ongelma on ollut jo monta kertaa se, että ratamestarit eivät ole tajunneet miten lyhyin eroin hajonnottomalle lyhyitä ja vaikeita rastivälejä sisältävälle radalle lähetetyt miehet metsässä toimivat. Porukka kasaantuu ja suunnistuskilpailu muuttuu maastojuoksukilpailuksi. Takaa-ajo ei saa olla pelkästään lyhyiden rastivälien vaikeaa säksätystä, vaan radan tulisi sisältää myös muutamia pitkiä reitinvalintavälejä. Suurin ongelma on kuitenkin se, että takaa-ajoon tulisi startata isommin aikaeroin ja pienemmissä ryhmissä, jolloin takaa-ajo olisi oikea finaali eli palkinto hyvin juostusta aika-ajosta tai liigan aiempien osakilpailuiden menestyksestä. Takaa-ajon tulisi olla aiemmin ansaittujen sijoitusten hienosäätöä.

Kuulostan huonolta häviäjältä, mutta olen vanhan koulukunnan kasvatti, joka uskoo, että suunnistuksen pitää mitata sekä henkilön navigointitaitoja että fyysistä kuntoa. Kunnia kuitenkin voittaja Tranchandille, joka oli tänään fyysisesti selvästi vahvin. Siinä on tavoiteltavaa meillä suomalaisilla.

"Tämän päivän rata ja maasto olisivat olleet todella upeita väliaikalähtönä juostuna."

Kisaraportti: Huippuliiga 3 Prismarastit

Ei muuta sanottavaa kuin, että otin melkoisen huonon reitinvalinnan lopussa rastille 18. Oheisessa kuvassa Jammun ja minun viivat on synkatty lähtörastilta 17. Käkeen tuli 40 sek. Mitä tästä opimme? Jyrkkä mäki on hitaampi :). Muuten ihan hyvä suoritus ja sijoitus oli mukava.

Kisaraportti: 10mila 2013

Viikonloppuna kävin kisaamassa Ruotsissa perinteisessä 10mila-viestissä. Selvisimme maaliin sijalla 19. Oma osuuteni oli aamun 8. osuus. Ekassa väliajassa olin edennyt lähes samaa vauhtia kärjen kanssa. Toisessa väliajassa olin jäänyt minuutin ja viimeisessä väliajassa vähän ennen maalia olin romahtanut neljä minuuttia lisää. Ja viimeisellä kilometrillä vielä 30 sekuntia lisää. Mitä tapahtui? Loppuiko kunto? Enkö jaksa juosta tunnin kilpailua [hymiö]?

Vastaus: todennäköisesti minun kisani karahti tähän. Eteläinen Ruotsi ja Tukholman seutu kylpee koivun siitepölyssä. Kisan maalissa yskin jonkun aikaa melkoisen paljon.

Kisaraportti: Huippuliiga 2, Finnspring, 27.4.2013

Oodi suunnistuskädettömyydelle. Finnspringin normaalimatkan kilpailu ei mennyt kovin häävisti. Juoksu tuntui alkuverryttelyssä helpolta ja kivalta. Tämän kun yhdistää "varsa kevätlaitumella" -efektiiin, niin arvaahan sen, ettei siitä hyvää seuraa. Tällainen kokematon suunnistajan alku tietenkin ajattelee, että:" Tänään kaatuu seinä ja kalliot halkeaa räjähtäen. Suunnistuskengät iskee kipinää - myös mutaisilla soilla". Suoritusta leimasi kuitenkin hätäily, joka laitettakoon kokemattomuuden piikkiin.



Kisaraportti: Huippuliiga 1, Espoo

Harvoin tulee lähdettyä Huippuliigan avaukseen näin tyhjällä korttipakalla. Vähän jännitti miten ensimmäinen kova sprinttisuoritus tälle keväälle lähtee rullaamaan. Lisäjännitystä toi vähän hidas palautuminen viime lauantain kisoista. Loppujen lopuksi oli kuitenkin tosi mukava päästä suunnistamaan ja kilpailemaan ekaa kertaa sulille reiteille. Sijoitus oli ihan ok 7. sija. Suoritus ei kaatunut katastrofin puolelle, mutta ei myöskään tullut podium-paikkaa. Välimallin suoritus. Tästä on ihan hyvä jatkaa kautta kohti seuraavia koitoksia. Kilpailukautta on jäljellä vielä tooosi pitkään.

Kisaraportti: Karhuviesti ja Kevätyönviesti 13.4.2013









Kevätyönviestin vaihto (Kuva: Jarmo Jokila)

Varmat kevään merkit ovat olleet vähissä tänä vuonna, mutta yhtä varmasti kuin leskenlehdet kukkivat joka kevät katujen varsilla, niin yhtä varma kevään indikaattori on nähdä Mikko Virta ja Juha Hellsten istua värjöttelemässä autossaan jossain 8-tien varrella Rauman ja Porin välillä. Viime lauantaina juoksin ensin Karhuviestissä Nonamepsort.com:n joukkueessa toisen osuuden. Viis tuntia myöhemmin tarvoin lumihangessa Veikkojen aloitusosuuden Kevätyönviestissä. Tänä vuonna entistä useampi suunnistaja suoritti päivän tuplan. Peeter Pihl jopa voittaen molemmissa viesteissä pääsarjan.

Kilpailukauden avaus - joko onnistuisi?

Tänä keväänä ensimmäisiä suunnistuskilpailuita on jouduttu perumaan paksun lumipeitteen takia. Tämä ei ole - ihme ja kumma -  saanut yhtä suurta palstatilaa urheilumediassa kuin ensimmäisten jalkapallo-otteluiden peruminen.

 

Nyt on siis edessä yritys avata kilpailukausi. Lauantaina juoksen ensin Karhuviestissä toisen osuuden Nonamen kuntojoukkueessa. Illalla kotimatkalla käyn vielä avaamassa Veikkojen joukkueen Kevätyönviestin.

 



Myös paikallislehti noteerasi Team Nonamen osallistumisen

Vintage training

Viikonloppuna kokeilin todellista Old school harjoittelua. Lauantaina heräsin klo 6:00 ja säntäsin juoksemaan pitkää lenkkiä klo 6:25. Juoksin keväisessä -18C pakkasessa arviolta 35 kilometrin lenkin. Lopussa sattui pieni laskuvirhe ja lopetin sen 5 minuuttia suunniteltua aikaisemmin sekuntaattorin pysähtyessä aikaan 2:40. Nopean aamupalan jälkeen lähdettiin Markus "Hannunveli" Airilan kanssa metsätöihin polttopuita tekemään. Eikös ennen vanhaan juoksijat harjoitelleet näin - yli kolmenkympin aamulenkki ja sitten päiväksi metsätöihin? Illalla kello 17:40 minun oli pakko lopettaa, koska kaupunkilaisnuoren heikot lihakseni eivät enää jaksaneet eikä moottorisaha pysynyt enää kädessä. Nälkäkin rupesi jo olemaan. Ruipelot ylävartalon lihakseni olivat íllalla "kohtalaisen" kipeät päivän rehkimisen jälkeen. Pullamössösukupolven edustajana en ole oikein tottunut tällaiseen.

 

 

Normikevät

Viime vuosina keväät ovat noudattaneet samaa kaavaa. Lunta on niin pirusti, että suunnistamaan ei pääse ennen vappua. Tänään aamulla paukutellut -22 C pakkanen ei varsinaisesti enteile ripeää lumien sulamista. Melko huvittava keli maaliskuun puolivälissä. Suunnistus.netissä oli taas käynnissä perinteinen kevään päänavaus siitä, että korkeat nietokset pitkälle keväälle ei haittaa, koska se mahdollistaa runsaan hiihtämisen entistä lähemmäs mittumaaria. Tämä on kuulemma hyvä asia kesän kilpailukautta ajatellen. No, tuohon jokavuotiseen provoon ei kukaan kuitenkaan kunnolla tarttunut.

 

Liikunnan riemua

Leikkauksesta toipuminen on edennyt jo niin pitkälle, että pystyn harjoittelemaan täysin suunnitelmieni mukaan. Treenin jälkeen akillesjänne saattaa olla vielä hieman jäykkä, mutta sehän on oikeastaan yksi hailee miltä treenien välissä tuntuu - pääasia, että pystyy juoksemaan. Itseasiassa pieni kolotus treenien väliajalla (jota myös arjeksi kutsutaan) on täysin normaali olotila tässä iässä. Jos ei mihinkään jomottaisi, voisin jopa hiljaa mielessäni aavistella pahinta eli sitä, että olisin harjoitellut liian vähän. No, nyt kun juokseminen on päiväohjelmassa kahdesti päivässä minulle liian pitkän juoksutauon jälkeen, voin rehellisesti tunnustaa, että liikunta on ihan jees juttu. Olisiko tämä sitä liikunnan riemua ja iloa.

Lapsistakin huokuu liikunnan riemu ja ilo

Uhkapeliä ja juoksukilometrejä

Jahas, paljon on ehtinyt Keravanjoki jäätyä siitä, kun viimeksi jotain rustasin blogiin ylös. Aloitetaanpa tärkeimmistä uutisista eli uhkapelien ja varsinkin korttipelien jännittävästä maailmasta. Kyse ei suinkaan ole siitä, että kantapääleikkauksen jälkeen juoksuharjoittelun aloittaminen olisi tällä hetkellä jonkinlaista uhkapeliä suurilla panoksilla ja sitäkin suuremmalla riskillä. Ehei. Kyseessä on paljon arkisempi asia eli lapset ovat innostuneet hirveästi korttipeleistä ja me pelaamme melkein joka ilta korttia. Iltana eräänä, taisi olla joku pakkasilta viikko kaksi takaperin, Topias iski ristijätkän (♣J) pöytään ja rallatteli "Jii niin kuin Jere Pajunen, Jere Pajunen". Siitä lähtien jätkät ovat olleet lasten korttipeleissä Jere Pajusia.