Kevät on jo pitkällä - niin minäkin. Kevätaika on ollut aikamoista ääripäiden välillä poukkoilua. Välillä juoksu kulkee kuin vanhoina hyvinä aikoina ennen viikinkisotia. Sitten taas pelin painopiste heilahtaa toiseen päätyyn. Tämä kevät on ollut rikkonaisin pitkään aikaan. Ensin juoksin kaktusta päin ja olin juoksutauolla polvi turvoksissa kaksi viikkoa. Sitten heti perään jyrkänteeltä hyppäämisen alastulossa loukkasin selkäni ja siinä meni kolme viikkoa sivu suun. Pääsiäisenä alkoi siitepölyallergian ensimmäiset oireet ja olin tosi väsynyt. Samaan yskäiseen hengenvetoon sairastin jonkun enteroviruksen ja kärsin monta päivää pahoinvoinnista.
 |
| Veteraanien SM-maastoissa (kuva Terhi Halonen) |
Huippuliigan avauksessa yritin enteroviruksen toipilaana juosta itseni maailman kartalle. En päässyt edes pitäjänkartalle. Heti perään juostussa Tiomilassa minulla oli edessä kilpailun pisin osuus yön pimeydessä. Vietin metsässä aikaa koko rahan edestä. Olin jo etukäteen varoitellut joukkuekavereita, että toipilaana en missään tapauksessa juokse kärjen vauhtia. Tämä ennustus toteutui hiusten juurikasvua myöten. Onneksi olimme juoksuttaneet parhaita juoksijoitamme jo alkupään osuuksilla, jotta edes muutamat pääsivät juoksemaan kärkikahinoissa.
 |
| Veteraanien SM-maastoissa (kuva Terhi Halonen) |
SM-maastoissa juoksin lauantaina veteraanien 6 km 35-vuotiaiden sarjassa. Siitä nappasin hopeaa. Sunnuntaina juoksin yleisessä sarjassa 12 km löytäen itseni sijalta 20. Alkuverryttelyssä uumoilin Jere Pajusen kysyessä, että olisin sijoilla 10-20. Mahduin tuohon haarukkaan juuri ja juuri. SM-maastoja televisiosta seuranneet kommentoivat, että: "Petteri, en ole ikinä nähnyt sinun juoksevan kisoissa noin hiljaa". Kiitos vaan Tupitsan Juhalle. Tunne juostessa oli aivan samanlainen kuin miltä se näyttikin. Jopa lapset ja vaimo päättivät etteivät aio tulla katsomaan juoksuani, koska se on niin kauheaa katsottavaa. Menivät mieluummin Toijalaan grillamaan ja syömään herkkuja. Sen takia minun piti loppuverryttelyksi iskeä reppu selkään ja suunnata lenkkarin kärjet kohti etelää. Ei kuitenkaan Toijalaan asti, vaan vain Lempäälän asemalle.
Mutta kaikesta terveysongelmien kanssa synkistelystä huolimatta, välillä juoksu on tuntunut kulkevan hyvin ja aikarautakin on näyttänyt sellaisia lukemia, joita täällä Keravalla on totuttu näkemään aikoinaan. Keskityn nyt peruskunnon kohentamiseen ja odotan sitä päivää, kun työ kantaa hedelmää. Viitteitä paremmasta on, mutta katsellaan koska nimi nousee ylemmäs kilpailuiden tuloslistalla. Huomenna, ensi viikolla vai kuukauden päästä. Aika näyttää. Viikko sitten intouduin jopa hehkuttamaan juoksun kulkemista harjoituspäiväkirjassani "klo 6:20 Juosten töihin, lopussa 3x20s. Rakas päiväkirja, tänään juoksu tuntui hyvältä". Tämä on minulta jo hirmuista hehkutusta ja ylisanojen viljelyä, koska mieluummin olen aina varovainen, kun julkisesti repostelen kuntoani nettisivuilla. Ei olisi pitänyt hehkuttaa, koska sitten tuli taas pari pölyisempää ja väsyneempää päivää.
Harjoitelun teesit tulevat lähiviikkoina olemaan seuraavat:
- kilpailut ovat ainoat kovat harjoitukset
- muuten mahdollisimman paljon hyvää ja vauhdikasta aerobista juoksua ja suunnistusta eli PK2- ja VK1-tehoilla
- yksi pitkä maastolenkki viikossa
Lasten suusta kuultua
Topias tiivisti Tioma-analyysin seuraavasti: "Te olitte Tiomilassa huonompia kuin viime vuonna. Ei teidän pitäisi enää lähteä. Te olette jo liian vanhoja. Sinäkin olet liian vanha. Sinä et malta juosta veteraanisarjassa vaikka sinun pitäisi. Sinä olet liian huono".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti