Mikä se on, kun on pää jäässä, mutta kainalot hiessä? Se on tietenkin Petteri Muukkonen Turku sprintissä eli Huippuliigan kolmannessa osakilpailussa. Ja hellettä tietenkin. Jäinen pää ei tässä asiayhteydessä tarkoita kylmähermoista suoritusta, vaan ihan rehellistä vanhan kansan ikiroutaa korvien välin pitkällä pururadalla. "Suunnistaessani" yhdeksännelle rastille ajatuksenani oli juosta aiemmasta tuttuun tienylitykseen ja sitten katua oikealle koulun portille. Helppo rastiväli siis. Päätin lueskella seuraavat rastivälit valmiiksi ja katsoin jopa kartan kääntöpuolelta loppulenkin ensimmäiset rastivälit valmiiksi. Sitten nostin taas katseeni kartasta ja keskityin koulun pihaan kaartamiseen. Ja voi videlis! Olin kääntynyt väärälle poikkikadulle. Samalla olin juossut kieletyksi merkatun kadun yli.
Tyhmä, tyhmempi, Muukkonen |
Tsemppasin kuitenkin loppuradan parhaani mukaan, mutta maalissa
ilmoittauduin järjestäjille aikovani hylätä itseni tässä kisassa. Radan loppu sujui minulta hyvin olihan se sen verran helpompaa suunnistusta. Ja ihan tosissani uskottelen itselleni omaavani menestysmahdollisuuksia syyskuun SM-sprintissä. Kesän
Huippuliiga puolestaan on omalta osaltani paketissa sillä takaa-ajona käytävään
finaaliin Espooseen en aio lähteä.
Loppurata sujui ongelmitta |
Huippuliigan sprintin jälkeen jännitimme Topiaksen kisaa kansallisessa kisassa (>> kts. raportti Topiaksen blogista), minkä jälkeen juoksin pitkän loppuverryttelyn kohti laskevaa ilta-aurinkoa Turusta Naantaliin. Keli jatkui kuumana liki 30-asteen helteenä. Ilman paitaa juostessani eräs pieni tyttö sanoi äidilleen: "Tuo juoksee ilman paitaa. Ja ilman housuja". Tyttö varmaan tarkoitti, että minulla ei ollut pitkiä housuja.
En muista koska jotakuta olisi purrut kyykäärme kisoissa. Enkä nyt oikein muista ketään tuttua, jota olisi ylipäätään purrut kyy missään. Turku sprintin puistikossa paratiisin porteilla omenapuiden katveessa vaani kuitenkin käärme, joka puri yhtä tuttua nilkkaan. Jos on kyyn puremat harvinaisia metsäkisoissa, niin onko koskaan aiemmin kyy purrut ketään puistosprintissä?
Muukkosen ruokakorneri
Olen ryhtynyt kasvissyöjäksi. No ei vaiskaan. Ei kai yksi kerta taparikollista tee? Tunnistaako kukaan mitä lähimetsän antimia kasvissosekeiton päälle on ripoteltu?
Kasvissosekeitto, Kerava, Suomi |
Italialainen keittiö on kansainvälisesti tunnetumpi kuin keravalainen keittiö. Välimeren alueen ruokaympyrää kehutaan erittäin sydän- ja verisuoniystävälliseksi. Täytyy kuitenkin sanoa, että italialainen ravintolaruoka oli pienimuotoinen pettymys. Kokkia ei voi ainakaan liiasta yrityksestä syyttää.
Pihvi, Venetsia, Italia |
Käenkaalia eli ketunleipiä on keittoon ripoteltu
VastaaPoistaHieno ele! Ilmoititko kovaankin ääneen?
VastaaPoistaEi tarvinnut korottaa ääntäni. Uskoivat vähemmästäkin.
VastaaPoista