Loppiaisena harjoitusohjelmaan oli suunniteltu pitkä lenkki. Tällä kertaa lenkille tuli pituutta 8 tuntia. Osallistuimme parini Mikko Auvisen kanssa Loppiaisrogainingiin tarkoituksena ottaa vähän tuntumaa tähän lajin. Ensi kesänä olisi tarkoitus jaksaa samalla kokoonpanolla Saariselällä 24 tuntia. Joukkueellamme on nimikin, kun Hannu Airila lupasi, että saamme juosta nimellä
Kuntokeskus Huippu.
Tämän vuotinen Loppiaisrogainingin maasto oli mahdutettu alueelle Röylä-Juvanmalmi-Keimola-Klaukkala-Luukki. Samottavaa siis riitti. Tavoitteenamme oli uhkarohkeasti lähteä tavoittelemaan kaikkien rastien hakemista. Tämä tarkoitti sitä, että matkan varrella käydään ihan jok'ikisellä rastilla. Ja lopussa katsotaan montako jää aikarajan umpeutuessa käymättä. Olimme maalissa ajassa 7:57 ja kaksi rastia jäi puuttumaan. Pisteitä keräsimme 132/138. Virallisia tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta kuuleman mukaan joku pyöräilevä joukkue ehti käväistä yhdellä rastilla enemmän.
Linnuntietä reittimme oli 50 km. Todellinen kuljettu matka oli palttiarallaa ainakin 64 kilometriä. JAloitimme oheisen kartan reitein rastien 31 ja 40 suuntaan. Lopussa Serenan paikkeilla teimme siis ensimmäisen päätöksen jättää yksi rasti käymättä (46). Pian myös selvisi, että emme ehtisi käydä rastilla 22, jonka olimme jättäneet ylimääräiseksi rastiksi kilpailukeskuksen tuntumaan.
Suunnistus sujui mukavasti. Vasta vihoviimeisellä rastilla väsymyksen takia ajatukseni ei luistanut metriäkään ja teimme viiden minuutin virheen. Tein aluksi samaistusvirheen ja johdatin meidät suunnalla väärästä pururadan mutkasta, Suunta tosin oli vakaa ja oikea. Onneksi Mikolla vielä hoksottimet pelasivat ja saimme viimeisen kahden pisteen arvoisen leiman. Maalissa aikaa jäi ruhtinaalliset 3 minuuttia.
Loppiaisrogaining käytiin kirpeässä ja aurinkoisessa pakkassäässä. Pakkasta oli startin aikaan -10 - -12 C. Auringon laskiessa hanskat alkoivat jäätyä ja takataskusta piti vaihtaa esiin paksummat kintaat. Onneksi meillä oli matkassa näytöllinen Emit, josta pystyimme tarkistamaan leimausten rekisteröitymisen. Tavallisella Emitillä meillä olisi ollut leimat vain kymmeneltä rastilta. Rastileimasimet olivat metsässä vähän kohmeessa. Leimauksen rekisteröitymistä piti usein houkutella pidemmän aikaan heiluttelemalla Emittiä leimasimen lähellä. Lisäksi omaa Emittiä piti kuljettaa hanskan sisällä lämpimässä. Kun kävimme Klaukkalassa pyytämässä maatilalta vettä leileihimme, isäntä kertoi pakkasta olevan jo -14 C. Kiitos ystävälliselle väelle, joka antoi täyttää juomareppumme. Lopussa keskivauhtimme vähän tippui, kun saavuimme Luukin itäosan ja Ketunkorven metsiin. Pimeys, paikoin tiheä metsä ja väsymys hidastivat vauhtiamme sen verran, että tavoitteen kaikkien rastien kiertämisestä sai heittää mielestä.
Tästä kilpailusta tuli pisin juoksulenkkini ever. Reissun aikana koin pari fyysisesti heikompaa hetkeä, mitkä menivät kuitenkin ohitse. Klaukkalassa koin pahimman heikotuksen. Paluumatka Serenan huudeilla tuntui kuitenkin fyysisesti vahvalta. Rasva kun lähtee sulamaan, se irtoaa keskivartalolta klimppeinä. Siksi pitkässä suorituksessa tulee hyvien ja huonojen hetkien vuorottelua. Klaukkalassa ihan oikeasti mietin hetken ajan, että onko mitään järkeä lähteä elokuussa Saariselän tuntureille 24 tunniksi. :)
