Viikonloppu pelkkää sprinttiä

Juhannus on lusittu ja kesä porskuttaa kohti helteitä. Vääjäämättä. Kesäkuun viimeisenä viikonloppuna oli tarjolla viikonloppu pelkkiä sprinttikilpailuita. Lauantaina oli Huippuliigan kolmas osakilpailu Loviisassa ja heti perään sunnuntaina Fin5-rastiviikon avausosakilpailu Liedon keskustassa.

Loviisan Huippuliigassa, joka oli samalla MM-katsastus, juoksin tyydyttävälle 14. sijalle minuutin kärkeä hitaampana. Virhettä ja vääriä reitinvalintoja arvioin tehneeni noin 25 sekunnin edestä. Suurin virhe tuli, kun en huomannut yhtä risteystä, ja juoksin korttelin sivun verran liikaa rastille nro 15. Lisäksi tein muutamia pieniä virhearvioita, kun valitsin oikea-vasen -reitinvalinnoista hitaamman vaihtoehdon.

Suurin virheeni Loviisan sprintissä (rasti 15)

Fin5-rastiviikon avauksessa Liedon keskustassa suoritukseni oli muuten hyvä, mutta rastille nro 6 luulin rastin olevan pensasaidan eripuolella. Aikaa meni ylimääräistä noin 20-25 sekuntia, mikä on iäisyys. Jouduin kiertämään pensasaitaa pitkän matkaa takaisin. >> Animation replay

Liedon Waterloo

Loppumatka sujui hyvin ja melkein pysyin Laukkarisen tahdissa loppumatkan. Siis melkein. Olen hidas aloittaja. Se on fakta ja siitä en pääse ikinä eroon. Lisäksi pensasaidan väärälle puolelle juoksemisessa menetin niin paljon aikaa, että rastimiehetkin katsoivat almanakasta eroa kärkeen. Näin ollen kilpailu oli osaltani menetty jo alkumatkasta. Summa summarum: kaikki sprinttikilpailut tässä vaiheessa kuntoon palaamista (tai pyrkimistä) ovat tärkeitä kovia harjoituksia. Vaikka aikaerot kärkeen ovat olleet julmia, olen ollut iloinen, että olen taas pystynyt juoksemaan kilpaa. Heinäkuussa minun pitäisi päästä taas juoksemaan kovia intervalliharjoituksia, niin juoksuvauhti vähän petraantuisi. En muista koska olisin pystynyt kaiken maailman vaivojeni takia juoksemaan edellisen kerran kovan intervalliharjoituksen. Joskus viime vuonna, mutta oliko se keväällä vai syksyllä?

Liedon loppu sujui mallikkaasti (ihmekkös tuo, kun se oli niin helppo)

Paluu Rivieralle eli Louna-Jukola

Louna-Jukolan ankkuriosuuden jälkeen oli vähän ristiriitaiset tunnelmat. Monet onnittelivat hyvin menneestä ankkuriosuudesta, kiipesimme viimeiselle palkintosijalle (25.), mutta päästin yllättämään itseni loppukirissä ja suunnistus oli vähän hapuilevaa, ja yritystä oli liikaa.

K-1:
Pääsin lähtemään ankkuriosuudelle sijalla 29. Vähän eteen starttasi Lynxin Leskinen ja Angelniemen Mäkelä. Noin 2-3 minuuttia eteen lähti useampi joukkue, ja 20-30 sekuntia perään lähti OK Pan Århuus. K-pisteellä Lynxin ja Angelniemen paidat näkyivät kaakana edessä, enkä nähnyt mihin he livahtivat sähkölinjalta. Otin karkean pensselin ja hain tuntuman vasemmalla olevaan kalliomäkeen, siitä kumpareille ja lopussa hiekkakupan poikittaiselle polulle. Rastille sain Angelniemen taas näkyviin.

1-3:
Juoksin Angelniemen selkää kiinni kakkosrastille mennessä. Mäksän seilatessa kolmoselle mennessä oikealle ja vasemmalle, pääsin suoremmalla toteutuksella ohitse

3-4:
Tämän pitkän rastivälin olin nähnyt screeniltä ennen starttia. Väli oli sama jo 6. osuudelle eli olin ehtinyt katsoa screeniltä jo valmiiksi miten nopeimmat olivat välin juosseet. Kilpailutilanne kolmoselle sekoitti vähän pasmoja, kun minulla oli perässäni Lynx, Århus ja Angelniemi. Juoksin ekan mäen yli liikaa oikealta. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, koska rastivälin lopussa juoksin Århusin ja Lynxin paitoja vastaavasti kiinni. Ekat kaksi mäkeä olisi pitänyt kiertää vasemmalta kaartaen.

4-7:
Tämänkin hajonnan olin nähnyt screeniltä, koska olimme niin paljon kärkeä jäljessä. Tiesin, että nelosen jälkeen on kahden vaihtoehdon hajonta. Totesin, että minulla oli vasemman puoleinen hajonta. Koko nelikkomme suuntasi samaan suuntaan. Ajattelin, että kaikilla meillä ei voi olla samaa hajontaa, ja niinpä Angelniemen Mäksä kaartoikin meidän hajonnan kautta omalleen ja häntä ei sen koommin näkynyt. Århusin Bobach ajautui liikaa oikealle matkalla kutoselle, eikä häntäkään enää sen koommin nähty. Lynxiä näkyi muistaakseni takana vähän aikaa vielä seiskan jälkeen.

7-8:
Arvoin reitinvalintaa vähän liian pitkään, minkä takia rastiltalähtö tapahtui väärään suuntaan. Minulla oli kiire pois jaloista, koska tiesin alkumatkan kavereideni hengittävän niskaan. Kiire siis näkyi jälleen suorituksessani. Päätin juosta vasemmalta avokallioita alle hakien. Tarkoitus oli välttää suota ja varvikkoa. Puolivälissä sain NTNUI:n ja Rykmentin näkyviin. Lammen lähellä olisi pitänyt valita Rykmentin kyyti, koska hän pääsi polulle 10 sekuntia nopeammin. Sain hänet kutenkin rastille lopullisesti kiinni.

13-15:
Vaikeat rinnevälit meni hyvin rastia 14 lukuunottamatta. Lähdin taas rastilta kiireessä vähän vinoon, koska NTNUI ja Rykmentti olivat olleet mäen päällä vielä ihan kannassa kiinni. Tulin hiekkatielle vinoon. Lisäksi aukon kulmassa oli puutarhajätettä ja nokkosta iso läjä ja jouduin palaamaan vähän taaksepäin ja kiertämään sen. Lisäksi vedin rastille 5 sekuntia ohi. Kiire ja karkuun yrittäminen kostautui taas, ja Rykmentti leimasi rastilla numero 15 melkein kannassa.

16-19:
Rasti 16 oli taas tv:stä tuttu kuvausrasti. Juuri ennen rastiympyrää sain vielä loistoajatuksen nousta väärän kumpareen päälle. Tämäkin johtui kiireestä, koska olin juuri saanut Rykmenttiin vähän eroa. Se ero oli nopeasti menetetty. Onnekseni Rykmentin Niemi seurasi minua kohden minun hajontarastiani nro 17. Hänen rastinsa oli rinnettä pidemmälle. Rastille 18 oli ihanaa juosta avokalliolaikkuja pitkin korkeaa suonpursua väistäen. Rasti 19 oli taas tv:stä tuttu.

19-23:
Rastille 20 päätin kiertää vasemmalta, vaikka oikean puoleinenkin kierto näytti houkuttelevalta. Sama kai mistä menee kunhan lähtee heti. Myös tämä rasti oli tv:stä tuttu. Rastille 22 kiersin turhaan polkua mäen ympäri. Koko rastivälin olisi voinut juosta suoraa viivaa pitkin. Vilkuilin välillä taakse, enkä nähnyt ketään uhkaamassa. Tuudittauduin petolliseen turvallisuuden tunteeseen, joka tulisi kostautumaan.

24-28-M:
Rastit 24 ja 25 löytyivät ongelmitta, mutta rastille 26 loiva kaarrokseni kaartoi vähän liikaakin. Lisäksi rastilta lähtö seuraavalle oli vähän huolimaton. Menetin näissä sen verran aikaa, että Ravinen ja Rykmentti ajoivat minun selkää kiinni viimeiselle rastille. Vasta lähestyessäni viimeistä rastia, kuulin kenttäkuulutuksesta, että nyt maalia lähestyy Vehkalahden Veikot aivan kannoillaa OK Ravinen ja Rajamäen Rykmentti. No kiva juttu! Leimatessani näin, että jollain on keltainen ankkuriosuuden numero. Hittolainen. Ja niin siinä kävi, että hävisin loppukirin Ravinenille, mutta Rykmentti pysyi onneksi takana. Lopun herpaantuminen maksoi yhden sija.

Alkumatkan pienet virheet eivät ehkä maksaneet montaa sijoitusta, koska en olisi kuitenkaan voittanut loppukiriä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Pääasia, että nousimme palkinnoille, ja muutama ensikertalainen pääsi pokkaamaan Jukola-mitalin. Ja olin nopein suomalainen ankkuri (pikku jee). Koko suorituksen ajan näkyi se, että yritin liian kovasti escorteista karkuun.

PS. Riviera? Nuo uimamontuthan ovat Paimion Riviera.

Leimaus-leiri 2015

En ollut ikinä ennen käynyt lapsille ja nuorille suunnatulla suunnistuksen Leimaus-leirillä. Nyt siihen tarjoutui mahdollisuus, koska Topias on jo varttunut siihen ikään, että hän halusi osallistua Savonlinnan Leimaus-leirille. Minun onnekseni huoltajat ja ohjaajat saavat myös suunnistaa leirin harjoituksia. Harjoitukset olivat ihan mukavia ja savolainen maasto raskasta.

Topias Leimaus-leirin leiriviestissä

Nuorten leiriläisten suunnatessa viimeisenä iltana leiridiskoon minä kiristin addujen nauhat kireälle ja lähdin nautiskelemaan päivän kolmannen treenin eli iltalenkin pariin. Juoksin iltalenkiksi Tanhuvaaran opiston 13 km latupohjan ympäri. Reitti oli mukavan kumpuilevaa, mutkitteli savo-karjalaisen metsän siimeksessä, ja ilma oli sateen raikastamaa. Tämä oli kesäloman paras iltalenkki tähän mennessä.

Minna Kaupin patsaalla Vääksyssä

Leimaus-leiriltä ajoimme lähes suoraan Tampereelle Grano-gamesiin. Matkalla otimme Roosan kyytiin omalta kalastuslomaltaan, ja pysähdyimme Vääksyssä ihailemaan Minna Kaupin patsasta. Tampereen Grano-gamesissa lapset juoksivat kaikki päivät, ja minun piti juosta lauantain keskimatka ja sunnuntain pitkämatka. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vietin lähes koko yön kuitenkin pesuvadin äärellä oksennellen. Näin ollen Jukola-kenraaliharjoitus jäi yhden keskimatkan kisan mittaiseksi.

Seuraavat tavoitteet ovat Jukolan-viestissä ja kesä-heinäkuun katsastuskisoissa. Täytyy yrittää saada uppoava laiva nousemaan taas kohden pintaa. Lisäksi minun pitää pidentää juoksulenkkejä, että jaksan elokuussa Saariselällä suunnistaa vuorokauden ympäri. Näihin tunnelmiin ja näkymiin täältä Keravalta.