Kiitos ei MM-kisalipulle

MM-katsastukset sujuivat niin hyvin, että olisin päässyt halutessani juoksemaan MM-keskimatkaa. Keskimatka ei kuitenkaan ole vahvin matkani. Nykysäännöillä olisin myös joutunut starttaamaan huonon WRE-rankingin sijoitukseni takia alkupäässä. Minun tasoisen keskimatkurin on vaikea nousta hyville sijoituksille ensimmäisten lähtijöiden joukosta uria avaamasta. Joku, jolla on parempi sijoitus WRE-rankingissa, pystynee parempaan loppusijoitukseen. Lisäksi minulla on elokuun ensimmäisinä päivinä tärkeä henkilökohtainen kalenterimerkintä Suomessa. Oli siis helppo päätös kieltäytyä keskimatkan kisalipusta.

Mikäli olisin mahtunut lempimatkalleni pitkälle matkalle, olisin halunnut ilman muuta mukaan. Pitkän matkan katsastusnäyttöni jäivät kuitenkin piirun parin verran liian ohkaisiksi. Minun olisi ehkä pitänyt nousta palkintopallille ansaitakseni kisalipun pitkälle matkalle. Jääköön ensi kertaan.

Olen kuitenkin tyytyväinen viikon katsastusjuoksuihini. Hyvä Petteri, et ryssinyt.

Paluu podiumille - Huippuliigan keskimatkalla kakkoseksi

Pitkästä aikaa Huippuliigan podiumilla

Oho, kuinkas tässä näin kävi? Pääsin pitkästä, pitkästä, aikaa Huippuliigassa palkintopallille. Edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo kaksi vuotta. Kainuun MM-katsastusten keskimatkalla suunnistus sujui koko matkan ajan hyvin, ja ilmeisesti vauhtikin oli riittävää. Kakkossija pääsi yllättämään itsenikin sen verran puskan takaa, että television haastattelussa sönkkäsin jotain epämääräistä MM-katsastusten tavoitteista (tai oikeammin tavoitteiden puuttumisesta). Viime aikoina tavoitteenani on ollut vain ja ainoastaan päästä takaisin kuntoon ja kivuta tuloslistoissa pikkuhiljaa korkeammalle. Kakkossija Huippuliigassa todella ilahduttaa ja lämmittää mieltä. Etuni kisassa oli ehkä se, että minulla ei ollut harteillani MM-katsastusten taakkaa. Minun ei tarvinnut puristaa karttaa liian tiukalle rullalle antaakseni MM-näyttöjä. Onnekseni rata oli myös helppo, ja koko ajan edettiin melko suoraviivaisesti.

Suunnistus sujui siis mallikkaasti ja rennosti. Kolmosrastille menetin arvokkaita sekunteja, kun etenin alussa rinteessä liian alhaalla. Lisäksi juuri ennen rastia menin sekaisin ylimääräisestä pienestä aukosta, jonka kulmasta hyökkäsin mättään taakse rastille, jota ei ollutkaan. Nopean tilannearvion jälkeen jatkoin eteenpäin ja näin oikean metsäaukion ja sen takana rastikumpareen. Huh, läheltä liippasi. Kasilla tein pienen kaarroksen kohti väärää kiveä, mutta se oli nopeasti kuitattu. Väliaikarastilla katsoin, että olin suunnilleen samoissa siihen astisten kärkiväliaikojen kanssa. Ihan ok siis so far.

Rastille 14 kaarsin hieman oikealta, niin että sain kontaktin nenään ja siellä olleeseen kiveen, jotta tiedän sijaintini rastia lähestyttäessä. Huovila juoksi edestäni poikittain ja arvioin olleeni häntä vähän nopeampi alkumatkasta. Viidelletoista mennessä en hetkeen tiennyt missä kuljin, mutta jatkoin matkaa ja sain nopeasti itseni paikannettua sata metriä ennen rastia. Suunnalla vaan ja sinne päin - sillain ne kamelitkin aavikolla taivaltaa. Lyhyellä välillä 17-18 kaaduin kiven koloon ja löin polveni. Noin 10-20 metriä onnuttuani arvelin, että ei käynyt kuinkaan ja pystyn jatkamaan juoksua maaliin asti. Pitkällä välillä rastille nro 20 en hetkeen tiennyt taaskaan missä olin, mutta taas jatkoin vain eteenpäin odottaen kohdetta, josta saisin sijaintini selville. Kunhan suunta pysyy riittävän  lähellä oikeaa sektoria, tunnistan rastin vieressä olevan puuryhmän. Loppu olikin superlyhyitä ja helppoja rastivälejä maaliin asti.

1 Fredric Portin        32:13       
2 Petteri Muukkonen     32:28 +15   
3 Timo Sild             33:07 +54   
4 Olli-Markus Taivainen 33:15 +1:02   
5 Hannu Airila          33:20 +1:07    

Kalevan rastiviestistä voitto

Kalevan rastiviestin voitto (kuva: Reijo Turusenaho)

Kun tämän kesän Kalevan rastiviestin maastoa oli ennakkoon kehuttu maasta taivaiseen, ei ollut muuta mahdollisuutta kuin piipahtaa Muhoksen tanhuvilla matkalla MM-katsastuksiin Suomussalmelle. Maasto oli vanhaa dyynikenttää, johon meanderoiva joki oli uurtanut juoluoita ja vanhoja jokiuomia.

Siellähän se Muhosjoki meanderoi

Toto, I've a feeling we're not in Kerava anymore

Loppuratkaisuiden paikka

Lisähaastetta suunnistamiseen toi kesäkuun rankkasateiden myötä tulvivat suot, ojat ja notkelmat. Vettä oli kaikkialla. Jäkäläkankaallakin jäkälikkö ja humuskerros olivat veden kyllästämää, kun vesi ei enää imeytynyt maahan. Uintihommiksihan eteneminen paikoin meni, kun jalat eivät yltäneet aina ojan pohjaan. Viesti sujui joukkueeltamme, Eero Inkeri, Tero Föhr ja Petteri Muukkonen, niin hyvin, että voitimme viestin niukasti ennen Vaajakosken Terää. Juoksin valtaosan ankkuriosuudesta minuutin erolla Terään, kunnes rastilla 16 peräpeiliin ilmestyi uhkaavan tuttu sinivalkoinen paita. Rastilla nro 17 pysähdyin ja päästin Toni Saaren edelle, mutta hän ei ottanut taktisesta kikkailustani koppia, vaan jouduin taas vetohommin. Onneksi sain lopussa rypistettyä kalkkiviivoille ekana.

Roosa (7 v) rastireittiviestin toisella osuudella (kuva: Reijo Turusenaho)