Kesäloman urheilukalenteri alkaa täyttyä

Kuva: Aapo Laiho

Peruskuntoleiri Muukkosen tapaan

Urheilijan kesälomaa leimaa matkustaminen ympäri suvista Suomea ja helteistä Eurooppaa erilaisten urheilutapahtumien perässä. Niin myös meidän perheessä. Meidän lomakalenterissamme ja -kartassamme on ollut yksi kohde merkittynä jo pitkään. Koska suunnistusseurani Vehkalahden Veikot järjestää Fin5-suunnistusviikon, minä olen siellä talkoissa auttamassa järjestelyissä. Samalla muut pääsevät suunnistamaan koko suunnistusviikon.

Vaikka vietämme viikon samassa tapahtumassa, minun aikarautani edistää muihin nähden. Kun muut vielä jatkavat ihania uniaan, minun harjoitusohjemassani lukee, että "pyörällä kisakeskukseen + rastien tarkistus juosten". Illalla puolestaan lukee "rastien haku juosten + pyörällä majoitukseen". Tiedossa on minulle siis keskikesän peruskuntoleiri. Tätä varten minun täytyy käydä vielä ostamassa parempi pyöränkuljetuteline autoon (tai sitten ajan pyörällä Keravalta Haminaan). Paremman pyörän ehdinkin jo ostaa aiemmin pidempää työmatkaa varten.

Kun muu perhe lomailee


Kun lapset käyvät kisapäivien jälkeen mm. risteilyllä kansallispuistossa,  ja nauttivat palkinnoiksi saamistaan Tykkimäen lahjakorteista, minä kuivaan hikeä otsaltani, ja noudan vielä pari rastia. Minä tykkään aina, kun fyysiseen harjoitteluun saa yhdistettyä jotakin hyödyllistä kuten esimerkiksi kaupassa käyntiä, kirjeiden viemistä, tai rastien hakua ja tarkistamista, niin kuin nyt. Uskon, että ihan hyvät harjoitusmäärät saan kasaan.

En ole ikinä viihtynyt missään festivaaleilla tai konserteissa. Jos lasten Hevisaurus-konsertteja ei lasketa, niin edellinen kerta on 90-luvun puolivälistä, kun kävimme kuuntelemassa Klamydiaa Ankkarockissa. Pitäisikö kerrankin pistää elämä risaiseksi, ja mennä kuuntelemaan Fin5:n välipäivänä ZZ Top:ia bastionille?

Kuva: Aapo Laiho

Kuva: Aapo Laiho

Työmatkaliikkujan leima otsassa

Kuva: http://www.papadakismanolis.gr/userfiles/image/normal/RunningInFog1.jpg

Kun pähkähulluksi leimataan, niin siitä jää ikuinen jälki, aivan kuten Mustanaamion sormuksesta. Kun pähkähulluus jatkuu riittävän pitkään, status nousee "asiantuntijaksi". Kesävyysurheilu.fi haastatteli minua työmatkaliikuntaa käsittelevään juttuunsa asiantuntijana. Kivaa, uusi meriitti sekin. Vinkit tarkistaa "asiantuntijan" vinkit työmatkan taittamiseen juosten ko. artikkelista. Jutut toistaa samaa jargonia kuin ennenkin. En ole keksinyt mitään uutta. Reppu selkään ja menoksi. Töissä odottaa vaihtovaatteet valmiina. Juoksemalla säästää junalipun hinnan ja niin edelleen, ja niin edelleen. Samat jorinat vuodesta toiseen. Puuttuu vain kiikkustuoli ja harmaa tukka.

Winter Trail Run Cup 2.4.2016

Antaa kevään tulla, sanoi isontalon pehtoori. Talven viimeinen Winter Trail Run Cupin osakilpailu on juostu. Matkana oli perinteiseen tapaan kymppi. Reitti seuraili aluksi ikivanhaa latupohjaa kallioiden päällä. Reitti, jolle nykymaailmassa eikä ikimaailmassa kukaan enää ajaisi latua. Sitten kipautettiin Keinukallion vanhan laskettelurinteen päältä, kuinkas muutenkaan. Lopussa vielä juoksimme kierroksen Ollilanlammen ympäri. Kaikki nämä olivat paikkoja, jotka ovat tulleet tutuiksi jo 90-luvulla vaihtaessani Keravan Urheilijoihin vuonna 1992. Todellakin ikuisuus sitten. Oli siis mukava juosta polkujuoksukilpailua tutuilla poluilla.

Polkujen tuttuudesta huolimatta, tai siitä johtuen, juoksi kenrran harhaan ensimmäisellä kierroksella. Menetin siinä jo aiemmin alkumatkasta hankkimani pienen etumatkan. Liekö minun juoksuani häirinnyt Keinukallion uudet kuntoiluportaat, vai tuudittauduinko juoksemaan samoja uria kuin kesällä lenkilläkin. En keskittynyt riittävästi opasteisiin.

Reitin suunnittelijalle täytyy kuitenkin antaa kiitosta. Hänen täytyy olla todella fiksu ja komea, kun näin hauskan polkujuoksureitin oli loihtinut Keravalle. Vaikka reitti oli minun itseni reilu vuosi sitten suunnittelema, niin onnistuin silti juoksemaan harhaan. Tosi hyvä Petteri, jatka samaan malliin. Tästä on tosi hyvä aloittaa suunnistuskausi, kun ei pysy reitillä edes juoksukisoissa.

Tällaiset lyhyet polkujuoksut olivat oikein hyviä kovia lajinomaisia harjoituksia suunnistajalle. Metsän puolelle ei vielä ole ollut asiaa suunnistamaan lumien takia, ja maantien laitaa on tylsä juosta. Kapeilla ja mutkaisilla poluilla kovaa juostessa on hyvin paljon samaa kuin suunnistuksessa. Pohdin, että ensi talvena yrittäisin osallistua useampaan osakilpailuun.