Mies paketissa - kausi ei vielä

Liian suuri vuori kivuttavaksi - elämä ylipäätään siis.

Tämä kausi on ollut yhtä konttaamista. Usein on ollut tunne, että olen ollut vain muiden jaloissa tien tukkona. Tänään SM-viestissä olin sitä kirjaimellisesti. Aloitusosuuden lähtösuora oli suora ja leveä, ja tilaa piti olla. Näin ainakin ihastelimme ennen starttia. Mutta valitettavasti jonkun jalat osuivat minun jalkoihini, ja heitin valkoisen vyön ukemit sepelipinnalle. Ensimmäinen takanani tullut ehti hypätä ylitse, mutta saman kylän poika Eero Saleva ei enää ehtinyt reagoida maahan langenneeseen nelikymppiseen mieheen. Eerolle kävi vähän pahemmin, ja olkapää taisi mennä sijoiltaan. Minä puolestaan selvisin pienellä paikkauksella kisan jälkeen ensiavun kokeneiden tyttöjen hoidossa. Eerolle pikaista paranemista.

Kaikki miehet vielä pystyssä (Kuva Rasti-Kurikka)

Miestä lakoaa kuin lakeudella viljaa (Kuva Rasti-Kurikka)

Tämä konttaaminen kuvastaa hyvin niitä tuntoja, joita tänä kesänä on suunnistuskinkereissä minulla ollut. Epäonnistumiset ja huonosti mennyt kausi on se suurin motivaation kaivo, josta vinssaan ylös uutta motivaatiota harjoitteluun ensi kautta varten. Haluan olla parempi, kuin viimeisin kausi. Olen jo suunnitellut miten aion harjoitella. Palaan vuosien 2010 ja 2011 harjoitteluun. Noiden vuosien jälkeen olen yrittänyt liikaa, ja väsymys on käynyt meillä usein kylässä. Harjoitusmotivaatiota lisää myös se, että minun pitää tehdä paluu MM-kisoihin. Toinen keravalainen eli Hannu Airila juoksi itsensä kahdeksanneksi Ruotsin MM-kilpailuissa. Oikein Urheiluruudussa, valtakunnan näköradiossa, Hannu kertoi sivunneensa näin Keravan ennätystä MM-suunnistuksissa. Niin kuin Bubka konsanaan, minun pitää parantaa ensi vuonna yhdellä pykälällä. Tavoitteeni on siis olla seitsemäs MM-kilpailuissa Eestissä. Tänä kesänä kävin jo valmistavalla leirillä Tallinnan lähistöllä. Auttaakohan se?

PS. Muistakaa lukea Nuivan meiningin skandaaliuutinen. Nuiva meininki