Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: osa 2, Vanhankaupunginlahti, Helsinki

Missä aurinko asuu? No, tuolla Herttoniemessä.

Marraskuinen pakkasaamu. Se tarkoittaa sitä, että lenkkarien kärjet tulee suunnata kohti Helsingin edustan rantaraitteja. Työpaikkaani lähimpää löytyy Vanhankaupunginlahti (virallisissa kartoissa Vanhankaupunginselkä) rantapolkuineen, ruovikoineen ja saarineen. Ehdoton lempipaikkani on Lammassaaren ja Kuusiluodon pitkospuut ja luontopolut Arabianrannan edustalla. Ennen töihin ja kampuksen sykkeeseen sukeltamista on hyvä käydä piipahtamassa hiljaisuuden ja rauhan keskellä. Kun Lammassaareen suuntaa juoksulenkille aikaisin aamulla ennen töihin menoa, siellä ei törmää kuin muutamaan aamunvirkkuun lintubongariin silloin tällöin. Pimeällä kun tulee, niin ei ole heitäkään. Usein maisemista saa nauttia ihan yksikseen. Tällä reissulla ehdin sopivasti lännen puoleiselle rannalle auringonnousua ihailemaan. Merikin oli sopivasti riitteessä. Sieltähän se aurinko nousi Herttoniemestä esille. Olenkin aina ihmetellyt missä aurinko viettää yönsä. Itiksessä tietenkin muiden hulttioiden kanssa. Senhän takia Itiksen vanhassa logossa möllöttää se aurinko.



Note: Park your wheelbarrow here, please.

Juoksureittinä Vanhankaupunginahden kiertäminen on pääosin hauska, ja hiekkareittejä ja polkuja riittää, mutta Sörnäisten ja Kulosaaren kohdalla on vähän liian urbaania. Kulosaaren kohdalla täytyy juosta jonkin matkaa metroradan vierustaa pyörätiellä. Vastapainona 3/4 kierroksesta on pehmeää juoksualustaa. Herttoniemestä saa reitille kunnon mäkiä, mutta muuten kierros on melko tasainen. Mutkittelusta riippuen kierrokselle saa mittaa noin 12-15 kilometriä eli ihan normilenkin verran.

Astu vieraaseen maailmaan Arboretumissa (mutta älä pyöräile)

Viikin kohdalla juoksumaisemiin saa hieman maailmanmatkaajan eksotiikkaa, sillä pienelle alueelle Viikin Arboretumiin on istutettu erilaisia eksoottiisia puulajeja Helsingin yliopiston opetustarkoituksiin. Sen lyhyen hetken, kun alueen läpi pyyhältää, maisemat vaihtuvat maailmalta tutuista metsätyypeistä toiseen.

Kiinteä faasi vs nestemäinen faasi

Kierroksen lopussa oli vielä tarjolla syyssateiden takia raivoava Vanhankaupunginkoski. Ihan pari viikon takaisten hurjimpien vesimäärien mitoissa koski ei enää ollut, mutta vettä oli kuitenkin ihan riittävästi tällaisen pienen paikkakunnan kasvatin ihmeteltäväksi, kun olen tottunut Keravanjoen hiljaiseen vuokseen. Kyllä täällä Helsingissä kaikki on isompaa ja hienompaa.

Tässä on ihmisen hyvä juosta, #UudetPitkospuut

Wildlife observations:
1 x samojedi
11 x valkoposkihanhi
1 x orava
3 x lintubongari ja valokuvaaja

Jämin suunnistusmaraton 2017 - lumen raskaan raatajat

Vuotuinen Jämin suunnistusspektaakkeli oli täällä taas. Noin 700 suunnistajaa houkutellut Jämin nopeiden mäntykankaiden pitkän matkan suunnistus juostiin vähän eri spekseillä kuin aiemmin. Aiemmin viikolla Etelä-Suomeen sataneen lumen ansiosta Jämin korkea harju oli saanut noin 20 senttisen lumivaipan. Miesten kärjen osalta tämä tarkoitti noin 1-1½ minuuttia hitaampaa vauhtia per kilometri kuin aiemmin. Maaliin saapuikin väsyneitä jalkoja valittelevia, mutta onnellisia suunnistajia.

Lumen raskaan rataajat. (sivun suunnistuskuvat: Ilkka Metsälä)

Rutiinit hukassa

Kun Jämillä on perinteisesti kannattanut suunnistaa suunnalla aivan luotisuoraan, kun näkyväisyys on hyvä ja maasto on nopeaa, niin nyt monet suunnistajat olivat hieman ulalla reitinvalintojen suhteen. Välillä oli arpapeliä oliko suora reitti nopein, jos tarjolla oli mahdollisesti uraa. Joskus taas fiksulta vaikuttava kierto metsäautotietä pitkin ohuemman lumihangen toivossa osoittautukin raskaaksi, kun arneijan pojat eivät olleetkaan juuri siellä käyneet ajamassa maastokykyisillä ajoneuvoillaan. Oma etenemiseni sujui suunnitellusti harjoitusmielessä, koska tämän hetkisessä kunnossani minun on fiksuinta keskittyä perusharjoitteluun ja kunnon nostamiseen. Hyvästä yrityksestä huolimatta lopun hajontarasteilla kiersin hetken aikaa rasteja väärässä numerojärjestyksessä. Tajusin virheen nopeasti, ja korjasin erheen kiertämällä väärin menneet rastit oikeassa järjestyksessä. Vuosia töissäni numeroita pyöritelleenäkään ei se ole ihan helppoa juosta rastit järjestyksessä 32-33-34. Petteri, hyvin sinä vedit - järjestys 32-34-33 kuulostaa enemmän lottoarvonnalta kuin numerojärjestykseltä. No, mutta hei, sainhan pidemmän treenin. Sitähän minä toivoin. Lumihangessa >25 km (+ylimäärinen sähläys) painoi kyllä jaloissani, koska en ole nyt toivomassani kunnossa. Polvikin tuli kipeäksi, mutta se näyttää nyt toenneen parin päivän levolla. Kyseessä on vanha vaiva, joka uusiutuu silloin tällöin. Lukemat mailimittariin eivät ole tulleet vuosien aikana ilmaiseksi. Polven pitäisi olla kunnossa, kun marraskuun ekana viikonloppuna on edessä seuraava pitkä seikkailu Raatojuoksu Etelä-Sipoossa.

Perjantain yösuunnistusharjoitus. Kaikki valkoinen kartalla on lunta. Ja ruskeat ja mustat myös.

Leirielämää

Pidimme keskiuusimaalaisen SK Uuden seuraleirin Jämillä suunnistusmaratoniin yhdistettynä. Kiitokset Nouskille treenikartoista. Jämin maastot ovat meille kaupunkilaisille eksoottinen kokemus, ja maastoista saatiin hyvää oppia, vaikka lunta oli riittävästi ja lumeen syntyi selvät urat. Tämä oli tällä erää viimeinen järjestämäni leiri SK Uuden valmennusveneen peräsimessä. Nelivuotisen hektisen rupeaman jälkeen vetäydyn hetkeksi lepäämään ja lataamaan akkuja. Kahden (joskus jopa kolmen) työn tekeminen yhtäaikaa on tuntunut vähän raskaalta, vaikka hauskaa onkin ollut. Joulukuun ensimmäisenä päivänä istahdan hetkeksi alas lepäämään. Ehkäpä noin viideksi minuutiksi, ja sitten pitää taas keksiä jotain tekemistä. Seuraava kuvakavalkaadi kertokoon valmennuspäällikön moninaisista tehtävistä.

Leirillä tarvitaan ruokaa - paljon

Letut ovat aina suosittu iltapala leirillä