On jo vanha kulunut klisee, että maailmaa - sen ihmeitä ja piilotettuja salaisia paikkoja - näkee enemmän, kun suuntaa kulkunsa perinteisiltä turistien suosimilta reiteiltä ja paikolta sivuun. Maailmaa on ihasteltavana muuallakin kuin vain kaupungin keskustan kävelykadulla tai torin ympäristössä.
Päätin alkaa kirjoittamaan blogissani silloin tällöin siitä, millaista maailmaa minä koen ja havainnoin juoksulenkeilläni. Töiden ja harrastusten takia tulee nähtyä ja liikuttua mitä erilaisimmissa paikoissa. Lähes aina olen tulostanut uudesta paikasta kartan, ja juoksulenkkarit ja otsalamppu ovat erottamaton osa kapsäkkini sisältöä. Lisäksi juostessa ehdin pidemmälle kuin normituristi.
 |
| Turussa osataan itseironia |
Osa 1: Turku - mainettaan parempi
No oikeasti Turkuhan on yksi minun lempikaupungeistani. Se sijaitsee meren rannalla, Aurajoen halkoman keskustan kupeessa kohoaa korkeat mäet (mm. Vartiovuori), yliopistokampus on tiiviisti Yliopistonmäen ympärillä eikä levällään ympäri kaupunkia kuten Helsingissä. Lisäksi kivoja kalliomäkiä ja ulkoilureittejä löytyy riittävästi ympäri kaupunkia juostavaksi. Vanha opiskelukaupunkini näytti säilyneen entisellään.
Mietin, että halusin työpäivän jälkeen tehdä oikein reilun mittaisen juoksulenkin, johon sisältyisi sopivasti nousua ja mäkiä, joitakin minulle uusia reittejä sekä jonkin verran vanhojen opiskeluaikaisten hauskojen treenipaikkojen tsekkausta. Eli jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä (ja jotain lainattua?). Yleensä olen pitänyt itselläni nyrkkisääntönä, että kolmen tunnin juoksulenkki olisi maksimikesto, mitä juoksisin kerralla [siis yleensä ;)]. Jotta ehtisin kiertää Turussa mahdollisimman ison kierroksen, päätin siis kiskaista kolmetuntisen rundin.
 |
| Juoksuturisti Luolavuorella - voiko hienompaa ihminen kokea? |
Kun keskustasta lähtee liikkeelle ja, kun tykkää mäistä, on ensimmäiksi luonnollista nousta jonkin Aurajoen itärannan mäen päälle. Valitsin Samppalinnan, koska halusin mahdollisimman suoraan ja nopeasti päästä Luolavuoreen. Olin suunnitellut, että Ilpoisissa ja Ispoisissa olisi reittejä, joilla olen harvemmin käynyt. Ja sieltä pääsisin hiekkareittejä kätevästi koko matkan Haritun kautta Lausteelle.
Keskusta-Samppalinna-Luolavuori-Ilpoinen-Ispoinen-Katariina-Harittu-Lauste
Ei ollut sinällään mikään yllätys, että Lausteella löysin suksenjäljet hangelta. Lunta oli maassa ehkä noin 10 senttiä. Turun seudulla innokkaimmat hiihtäjät kaivautuvat kellareistaan, kun ruohojen kärjet saavat vähän valkoista väriä. Koska latuja ei oltu vielä ajettu (heh, ei näillä lumimäärillä) eikä hiihtokausi ole oikeasti vielä edes avattu, uskalsin juosta Lausteen ulkoilureittejä pitkin. Turkuhan on kuuluisa laturaivostaan, ja on ylittänyt uutiskynnyksen jopa uudessa pääkaupungissa asti. Turun laturaivo on jo noussut omaksi käsitteekseen.
 |
| Tässä olisi laturaivolle paikka |
Lausteelta eteenpäin en ollut kunnolla suunnitellut reittiäni. Alunperin olin miettinyt tsekkaavani Varissuon tutun pururadan ja Varissuon yhteiskoulun, jossa olen käynyt aikoinaan pelaamassa maantieteen laitoksen henkilökunnan salibandyvuorolla. Katsoin kelloa, ja laskeskelin olevani niin hyvissä ajoin, että ehtisin kiertää pidempääkin reittiä. Muistin Littoistenjärvelle kesällä tehdyn puhdistusoperaation, ja päätin tsekata järven tilanteen. Voisin siis kiertää Littoistenjärven ympäri. Sieltä pääsisin kätevästi yhdelle tavoitekohteelleni, eli Ravattulan riippusillalle (virallinen nimi taitaa olla Kieterinmäen riippusilta, mutta sitä en ole tiennyt). Pääsin Littoistenjärven rantaan, mutta vaikea pimeässä illassa oli havainnoida veden kirkkautta. Ainakin uimarannan kohdalla vesi näytti ihan kirkkaalta otsalampun valossa. Tiedä häntä - vaikea sanoa juuta, jaata tai eioota tai yhtikäs mitään, koska oli niin pimeää. Lisäksi siitä on niin kauan, kun olen käynyt edellisen kerran Littoistenjärven rannassa, että en muista millainen järven vesi on ollut aiemmin. Kuulemma viiniä.
Littoinen-Auranlaakso-Ravattula-Halinen-Ylioppilaskylä-Kuuvuori-Yliopistonmäki-Keskusta
Littoistenjärven ympäri kiertävä polku oli vähän liukkaassa ja kuraisessa kunnossa, mutta sehän kuuluu asiaan. Siis tähän juoksuharrastukseen. Eksyin kerran, ja kaaduin vain kerran, mutta nekin kuuluvat asiaan. Siis edelleenkin puhun juoksemisesta. Lopulta löysin tieni haluamaani suuntaan kohti Auranlaaksoa ja Turun kehätien risteystä Ravattulassa. Tästä eteenpäin reitti olisi todella tuttu, ja laitoin kartan taskuuni. Riippusillan kautta on tullut juostua opiskeluaikana monet kerrat.
Tuttuja reittejä juosten suuntasin kohti Ylioppilaskylää ja niin sanottua must-kohdetta Kuuvuorta. Kuuvuoren portaat ovat olleet yksi tärkeitä treenipaikkojani aikoinaan. Nyt nousu portaita ylös Kuuvuoren huipulle alkoi jo vähän tuntumaan reisissä, kun juoksulenkkiä Turun ympäri oli takana jo noin 2:45. Toki nousin lopussa vielä Yliopistonmäen yli, koska se mäki on siinä ja odottaa, että joku nousee sen yli. Lisäksi vanha opinahjoni sijaitsee siellä korkeimmalla kohdalla. Lopussa olin vähän kesy, ja jätin Vartiovuoren nousemisen välistä, koska sekuntaattori lähestyi kolmea tuntia. Korvasin Vartiovuoren menetyksen juoksemalla hotellin portaat ylös. Ajanottolaitteisto pysähtyi aikaan 2:59:45. Tarkkaa työtä.
PS. Aamulenkillä kävin kuittaamassa puuttuvan Vartiovuoren valloituksen. Samalla hoitui myös Samppalinna uudestaan ja Kakolanmäki. Vankilan rakennuksiin oltiin saneeraamassa asuntoja. Mietin, että haluaisinko minä asua vanhassa Kakolan vankilassa. Olihan Kakolan isot rakennukset vähän kolkon näköisiä.
Yhteenvetona voin sanoa, että suosittelen Turkua erinomaisena juoksukohteena. Mäkiä riittää, ja hiekkapohjaisia ulkoilureittejä löytyy riittävästi. Nyt en ehtinyt Runosmäen ja Haunisten altaan suuntaan vielä ollenkaan. Jääköön ensi kertaan. Näin syyspimeillä otsalamppu on tärkeä, vaikka uusi lumi tekikin maisemasta paikoin ihan valoisan. Ihq.
Wildlife observations:
3 x metsäjänis
1 x metsäkauris
1 x musta kissa
1 x cockerspanieli
>1 turkulaista
