Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: osa 3, Tampere

Hienot juoksukohteet sen kuin paranevat. Maailman hienoimmista juoksukohteista puhuttaessa ei voida millään ilveellä sivuuttaa Tamperetta. No, jos tarkemmin miettii, niin ehkä Top 3:seen saattaa mahtua tusinan verran muitakin maailman upeimpia paikkoja Tampereen lisäksi. Talvi ei ehkä ole paras ajankohta tutustua Tampereen juoksumahdollisuuksiin, mutta on kuitenkin hyvä testata myös tämän teoriassa kylmimmän vuodenajan mahdollisuudet ja rajoitukset. Pyörätiet oli hyvin aurattu, mutta kaupungin jalkakäytävät olivat tukevassa ja liukkaassa jäässä. Opaskylteistä ei kaikissa paikoissa olisi ollut apua, mutta onneksi reitti oli minulle tuttu ja selvä.

Jokajouluisen Star Wars -elokuvakäynnin jatkoksi päätin juosta Plevnan elävien kuvien teatterilta Tampereelta pois. Juoksuvaatteet olivat valmiiksi repussa mukana, lamppu ladattu ja maltoin olla syömättä kupuni täyteen popcornia. Minulla on hämärä muistikuva, että joskus aiemminkin olen joko juossut kahden tunnin matkan Tampereelle elokuviin tai elokuvan jälkeen pois. Silloin matkakohteena taisi olla Koskikeskus ja Tolkienin Keskimaa. Tällä kertaa yli valonnopeudella viuhuvan galaksimatkailun päälle kevyt juoksulenkki teki hyvää. Kyllähän sen huomaa jo pitkin poikin pelkkää Suomea autolla ajaessa, että matkustaminen kangistaa, ja pieni kevyt liikunta matkan päälle virkistää. Sama koskee myös avaruusmatkailua vanhalla Falconilla.

Plevnasta lähtiessä pääsee heti ihailemaan talvista Tammerkoskea. Nyt ylitin kosken yläjuoksun puolelta, niin en päässyt näkemään hienoimpia paikkoja. En myöskään kuullut Mikko Alatalon ääntä hänen laulattaessaan tamperelaisia Tammerkosken sillalla. Uskoisin, että hän laulattaa yleisöä Koskipuistossa 24/7 ja 365. Jotkin asiat ovat ikuisia.

Tammelan läpi puikkelehtiessani pidin hotelli Tornin oikealla puolellani, niin osasin suunnata oikeaan suuntaan. Tämän reitin osan tunsin huonoiten. Tavoitteeni oli päästä näkemään tamperelaisen suuruuden merkittävimmän kohteen eli Hervannan valtaväylän. Kuka ihme nimeää tavallisen taajamatien valtaväyläksi?

Jos olisi ollut lumetonta, olisin suunnannut Kaupin urheilupuiston kautta kohti itää. Koska ladut olivat nyt hiihtokunnossa, suuntasin toisaalle. Juoksin tuttua paikkaa kohti eli Kaukajärven McDonaldsia. Osaan suunnistaa monessa paikassa mäkkärien perusteella. Muistan, kun kerran Japanissa matkasimme bussilla väsyneinä pitkän lentomatkan jälkeen kohti Aichia. Yhtäkkiä heräsin Toyota Cityn laitamilla, ja ensimmäinen asia, jonka näin bussin ikkunasta oli mäkkäri: "Hei, olen käynyt tuossa mäkkärissä syömässä aiemmalla Japanin reissulla". Ja sitten nukahdin uudestaan.

Nautiskelua Kisapirtin nousussa

No joo, Kaukajärvellä katselin uudessa lumessa olleita juoksijoiden jalanjälkiä. Pitkiä tylsiä pyöräteitä juostessa kulutin aikaani tunnistamalla nastalenkkareiden jäljistä millä kenkämallilla aiemmin sinä iltana oli ollut muitakin juoksijoita liikkeellä. Terveisiä sinulle anonyymille juoksijalle, joka käytit samanlaisia Salomonin Spikecross -kenkiä, mutta kaksi numeroa pienempiä. Juoksimme samaan suuntaan Kaukajärven itäpäähän. Sinä jatkoit kohti Ruskoa ja minä suuntasin kohti Kisapirttiä. Sinulla taisi olla ohjelmassa traditionaali Kaukajärven kierto. Sarva-juoksija oli suunnannut jonnekin koilliseen päin.

Kisapirtin nousu (60 m) kuului reitille yhtä kiinteänä osana kuin... ...kuin mikä tahansa alueen korkein mäki. Jos iso mäki on tarjolla, se on pakko juosta ylös. Ihan vain siitä ilosta, että se mäki odottaa, että sitä juostaan. Mäet tykkäävät siitä. Ja minä.

Kisapirtiltä loppumatkan Kangasalle juoksin kesällä skoutattuja uusia polkuja pitkin. Onneksi olin tutustunut niihin valoisassa. En eksynyt niin kuin Turussa kävi, yes. Jos alku Tampereella oli juoksua pyöräteitä ja katuja, niin kunnanrajan (nyt jo kahden kaupungin välinen raja) jälkeen tarjolla oli maalaismaisemaa, hiekkateitä ja polkuja.

Yhteenvetona todettakoon, että talvinen Tampere tarjoaa pitkiä pyöräteitä ja siellä täällä isoja nousuja. Kauppi on talvisin hiihtäjien käytössä, mutta sielläkin pääsisi juosten pienempiä polkuja pitkin. Lamppu ja heijastinliivi ovat tärkeitä varusteita. Ja piikit kenkien pohjissa.

Riistahavainnot:
- tamperelaisia (paljon varsinkin keskustassa)
- muita juoksijoita (vain jälkihavaintoja)