Testissä maailman hienoimmat juoksukohteet: talvinen Ylläs

Monet suuntaavat talvella Etelä-Suomesta Lappiin hakemaan suksien alle paksumpaa lumipatjaa. Näin tein Uutena vuotena myös minä, mutta pitkistä ja hienoista laduista huolimatta en voi olla juoksematta silloin tällöin. Toki -20 °C - -27 °C lukemissa huidellut pakkanen teki hiihtämisen välillä mahdottomaksi, ja juokseminen luonnistui paremmin. Tämä johtuu siitä, että tykkään hiihtää enemmän vapaata kuin perinteistä. Perinteistä voisikin kovassa pakkasessa sivakoida, mutta luistelusukset eivät luista mihinkään nihkeällä ja kuivalla pakkaslumella. Kovalla pakkasella juoksualustan pito on hyvä, mutta noin kylmässä täytyy jo laittaa pitkät kalsarit juoksutrikoitten alle, mikä tekee juoksusta vähän kankeampaa. Joskus olen käyttänyt hengityssuojainta kovilla pakkasilla, muta en tällä kertaa.

-27 °C Ylläsjärvellä ja joku outo valoilmiö

Hiihdin Ylläksen reissulla kuitenkin niin paljon, että etelään palattua kesti viikon ennen kuin juoksu alkoi taas kulkemaan totuttuun tapaan. Yllättävä hiihtomäärien lisääminen lähtötilanteen nollaan verrattuna veti etureidet jumiin moneksi päiväksi. Pitkät ajomatkat pohjoisen ja sitten takaisin etelään eivät varmaankana auttaneet asiaa.

Mutta, jos pitäisi suositella talvista Yllästä juoksun harrastamiseen, niin ehdottomasti hiihtoviikon katkaisee hyvin pitävällä ja nopealla alustalla juostut vauhdikkaammat harjoitukset. Itse kävin kaksi kertaa juoksemassa vanhan hyvän ajan tasavauhtisen reippaan harjoituksen eli vauhtikestävyysalueen alapään sykkeillä. Tämä ehkä vastaa tehoa jossakin maratonin ja puolimaratonin vauhtien välillä. Paras reitti tähän löytyi Jauhojärventieltä Ylläsjärveltä Ahvenkankaalle. Reitti on melko tasainen, mutta mukavasti kumpuileva ja mutkitteleva. Muita hyviä puolia ovat vähäinen autoliikenne ja pyöräteitä parempi pito. Ylläsjärven ja Äkäslompolon pyöräteillä on usein pari senttiä uutta lunta, mikä heikentää askeleen pitoa. Jahojärventien harjoituksissani sain joka kerta kannustusta ohiajavilta suunnistajilta. Kiitos esimerkiksi Harjun perheelle tsemppaamisesta.

Kävin juoksemassa myös pakollisen nousun Ylläksen korkeimmalle huipulle hiihtohissien sulkemisajan jälkeen, mutta nousumetreistä huolimatta harjoituksessa ei juoksun näkökulmasta ollut muuta järkeä. Laskettelurinteessä askel ei kuitenkaan ole riittävän pitävä, vaan askel on lumessa liian hidas. Maisemien ja itse nousun kannalta kuitenkin kiva reissu.

Auringonnousu ja -lasku samalla kertaa

Ylläkselle on viime vuosina avattu talvikaudelle fat bike -reittejä. Näillä voisi olla kiva kokeilla juoksemista, mutta valitettavasti melkein joka aamu oli satanut uutta lunta. Olisin lähtenyt fat bike -urille juoksemaan vain, jos urat olisivat olleet kovapohjaisia. Paha virhe talvisissa olosuhteissa juoksemisessa on juosta liikkaa pehmeässä pöpperölumessa. Se hidastaa askelta ja toisaalta jumittaa lihaksia. Joku voisikin esittää aiheellisen kysymyksen, että pitääkö sinne Lappiin änkeä, jos siellä ei aio hiihtää joka päivä kolmea neljää tuntia. Monet jättävät jopa lenkkarit kokonaan pois reissusta. No, minulle sopii, että juoksua tulee joka viikko  edes vähäsen eikä usean päivän juoksutaukoja tule.

Yhteenvetona voin todeta, että Jauhojärventieltä löytyy Ylläksen paras paikka vauhdikkaamman juoksuharjoituksen tekemiseen talvella. Muista kuitenkin ottaa mukaan heijastinliivi ja otsalamppu. Lumikenkäpolut olivat tällä kertaa liian pehmeät juoksemiseen, koska lumikenkäilijöitä ei ole ollut liikkeellä riittävän paljoa. Fat bike -urat voisivat olla hyviä reittejä, jos riittävän monet rengasparit olisivat niitä kovettaneet.

Luontohavainnot:
- ei yhtään poroa muualla kuin aitauksissa
- suunnistajia hiihtoleirillä
- lamputtomia hiihtäjiä pimeässä Kesängillä Yllästä kiertämässä
- auringonnousu ja -lasku saman juoksulenkin aikana

PS. Tämän blogin sivuja on ladattu nyt 680 000 kertaa. Kun pääsen miljoonaan sivunlataukseen, voin hyvillä mielin lopettaa blogin pitämisen. Siihen asti te kaksi hartainta lukijaani - pysykää kanavalla.