Taas se onnistui eli onnistuin yhdistämään juoksemisen ja työtehtävät. Maantieteilijän ura on välillä ihan mielenkiintoinen. Tällä kertaa juoksin kolme päivää pitkin poikin Rásttigáisá-tunturin rinteitä Pohjois-Norjassa Tenojoen laaksossa. Vuosi sitten yhdistin juoksemisen ja tutkimustyön Evolla juoksemalla kaksi päivää Päijät-Hämeen metsistä tutkimusaineistoa keräten (katso vuoden takainen juttu). Tällä kertaa Pohjois-Norjaan 1067 metriä korkealle Rásttigáisálle tarvittiin joku, joka pystyy ja ehtii kolmessa päivässä mittaamaan mahdollisimman monelta koealalta ympäri tunturia maaperän kosteuden. Ja ennen kaikkea ehtii siirtymään rivakasti koealalta toiselle. Mittaukset piti suorittaa muutamassa päivässä ettei muuttuva sää ehdi vaikuttaa maaperän kosteuteen ensimmäisen ja viimeisen mittauksen välillä.
Joka päivä kolmen päivän ajan olin kunakin 7-9 tuntia ylhäällä tunturissa, mistä tuli juoksua ja liikuntaa ehkä noin puolet ajasta. Toinen puoli ajasta kului mittausten tekemiseen. Aina noin viiden-viidentoista minuutin juoksun jälkeen pääsin seuraavalle koealalle, jossa aikaa mittauksiin kului noin viitisen minuuttia, jos kaikki sujui mallikkaasti. Eväänä oli energiapatukoita, ja vettä sai puroista. Olin siis liikkeellä mahdollisimman kevyin varustein. Toki kuvassa näkyvät tutkimusvälineet piti kuljettaa koko ajan mukana.
Tämä lenkkikaveri ei jaksanut mukana. |
Ihan mukava muutaman päivän työmatka pohjoiseen ja pieni seikkailu heti Rovaniemen SM-viestin ja Oulun SM-sprintin päälle. Jos johonkin, niin tällaisiin pitkiin juoksupäiviin tunturissa luulisin harjoitelleeni koko ikäni. Katsotaan mitä ensi kesä tuo tullessaan. Olisiko tiedossa taas jotain juosten tehtäviä kenttätöitä? Rásttigáisalla taas kenties?
Löysin sateenkaaren pään. Tuolla se on notkossa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti