24h Rogainingin maailmanmestaruus!

Vilvoittelua kisan jälkeen (Kuva: kestavyysurheilu.fi)

Niinpä siinä sitten kävi, että voitettiin Pukeman kanssa maailmanmestaruus. Lukijat ovat toivoneet kattavaa raporttia kilpailusta, joten tuleman pitää.

Harjoittelu:

Harjoitteluni Rogainingin maailmamestaruuskilpailuihin ei sisältänyt suuria muutoksia normaaliin suunnistajan harjoitteluuni. Koko kesän ajan olin pidentänyt tunnin lenkit kestämään puolitoista tuntia. Pitkiä lenkkejä tein normaaliin tahtiin. Yli 3 tunnin lenkkejä en tehnyt. Keinukallion laskettelurinteessä olin yrittänyt kerätä nousumetrejä aina, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. Keskikesällä vähän harvemmin. Juoksin paljon suunnistuskilpailuita kunnes 2 viikkoa ennen Saariselän 24 tunnin kilpailua pidin pari viikkoa lepoa enkä enää kilpaillut Lahti-suunnistuksen jälkeen. Valmistautuminen kuului siis kategoriaan "soitellen sotaan".

Kaksi viikkoa ennen harjoittelua tuli vain 10:30 h/vko ja viikkoa ennen niinkin vähän kuin 4:30 h/vko. Voitte uskoa, että askel tuntui kevyeltä niillä harvoilla lenkeillä, joita juoksin. Harmitti pitää lenkkien pituudet alle puolessa tunnissa.

Pukema puolestaan oli harjoitellut Vuokatin maastomaratonia varten. Pikahälytyksen Saariselälle hän sai vain 5 viikkoa ennen kilpailua. Aikaa ei jäänyt liikaa kunnolliseen valmistautumiseen, mutta onneksi taustalla oli polkumaratonharjoittelua.

Taktiikka:

Ennen kilpailua joku lukijoista tiedusteli taktiikkaamme. Nyt sen voin paljastaa. Tavoitteenamme oli edetä linnuntietä 144 km eli tasan 10 min/km. Arvio perustui aiempien vuosien kilpailuihin. Eli pikkaisen kovempaa kuin aiemmissa kisoissa, koska Saariselällä suunnistetaan melko suoraan. Lisäksi 10 min/km on hyvä tasaluku. Arvioimme tämän riittävän voittoon tai ainakin mitaleille.

Edellisenä iltana katsoimme kartasta, että kisamaasto jakaantuu kolmeen eri maastotyyppiin: 1) avotunturiin, 2) Saariselän mäntykankaisiin ja 3) eteläosan raskaaseen suomaastoon ja jokilaaksoon. Halusimme edetä raskaan suoalueen heti aluksi, kun voimia on vielä hyvin. Saariselän mäntykankaat halusimme ehdottomasti viimeiseksi, koska väsyneenä pystyy kovapohjaisessa maastossa vielä juoksemaan. Raskaammalla alustalla väsymys rokottaisi enemmän. Yön pimeyteen halusimme maastotyypin, jossa pimeys hidastaisi etenemistä mahdollisimman vähän. Eli suunnistaisimme avotunturiosuuden pimeässä. Itäosan jokilaaksossa emme haluaisi suunnistaa pimeässä, kuten emme myöskään tasaisilla mäntykankailla, missä ei ole mitään kiintopisteitä.

Kun saimme kisakartan käteen, oli suunnittelun aloittaminen helppoa. Rämmimme suo- jokilaaksoetapit ensimmäisen 9-10 tunnin aikana. Pimeä aika kuluisi avotunturissa. Aamulla köpöttelisimme väsyneillä jaloilla viimeiset mäntykangasosuudet, missä kova alusta helpottaa etenemistä. Simple.

Suunnitelmasta tuli 151-152 km, mikä oli enemmän kuin etukäteen olimme arvioineet. Ei haittaa. Tavoitteemme oli lähteä uhkarohkeasti yrittämään mahdotonta. Tavoitteemme oli siis riskitaktiikka. Toteutunut matka oli 149.5 km.

Ohi on (Kuva: kestavyysurheilu.fi)

 

Huolto:

Huollossa osa suunnitelmista toimi todella hyvin, osa taas meni ihan penkin alle. Minulla oli ihan liikaa patukoita mukana. Minua rupesi 7-8 tunnin kohdalla kiinteä ravinto etomaan sen verran, että vedin lopun pääasiassa vedellä ja geeleillä. Näin ollen minulla oli painoa repussa liikaa. Lisäksi Pukemalla oli liian pieni lainareppu, johon ei mahtunut kaikki hänen eväänsä. Minä otin ne omaan reppuuni.

Korvasin liikapainon sillä, että juoksin valtaosan matkasta tyhjällä juomapussilla. Meillä oli molemmilla muovimukit vyöllä kiinni. Jokaisessa puron ylityksessä nappasimme mukillisen vettä. Säästimme tällä aikaa todella paljon. Minä muistaakseni täytin juomapussin vain kaksi kertaa 24 tunnin aikana, kun edessä oli pitkä taival ilman puroja. Muuten pärjäsin pelkästään mukilla ja puroilla. Tämä oli tosi hyvä idea. Kiitos idean isälle.

Suunnistus:

>> GPS-seuranta

Suunnistus sujui pääosin hyvin. Tavoitteenamme oli edetä hyvin suoraviivaisesti. Suoalueen rasteille 31 ja 90 teimme pienet suunnassakulkuvirheet. Olin unohtanut piirtää kisakarttaan lisää pohjois-eteläviivoja. Järjestäjän valmiit viivat olivat todella harvassa. Juuri ennen rastia 70 kompastuin kädet ja pää edellä mutalammikkoon. Kartassa oli mutaa yhden joukkueellisen naisfutareita kauneushoitoja varten. Jouduin peseytymään läheisessä purossa, mutta kartalle en pystynyt tekemään mitään. Rastia lähestyttäessä en saanut kartastani selvää ja juoksimme hieman rastista ohi. Minun olisi pitänyt pyytää Hannu-Pekalta hänen karttansa välittömästi lainaan. Vaihdoimme karttoja vähän myöhemmin, ja minä suunnistin puhtaalla kartalla aamun asti, jolloin siirryimme minun kartassani puhtaaseen kohtaan. Halusin lopussa suunnistaa omalla kartallani, koska minulla oli siinä 6 km välein etappimerkit.

Tämän jälkeen suunnistus sujui hyvin. Noustessamme rastilta 69 ylös kohden tuntureita kaivoimme lamput esiin. Suunnitelma piti täydellisesti. Raskaat maastonosat olivat takana. Saisimme yösuunnistaa helpommalla alueella. Huomasimme myös, että avontunturissa saimme apua muiden joukkueiden valoista, jotka näkyivät paikoin jopa 3-4 kilometrin päähän. Tämä helpotti yösuunnistusta. Uskon, että selvidyimme yöllä nopeasti, vaikka teimmekin 15 minuutin virheen rastille 55. Pieni suunnassakulkuvirhe yhdistettynä samaistusvirheeseen, ja hupskeikkaa olimme nopeasti 50 metriä liian alhaalla. Etenimme yöllä 10:23 min/km keskivauhtia, kun alkuillan vauhti oli keskimäärin 9:14 min/km ja aamulla 9:41 min/km. Oli oikea ratkaisu hoitaa yösuunnistusosuus avotunturissa.

Aamun valjetessa edessämme oli enää loppurutistus [50 km suunnistusta ;) ] mäntykankailla. Suoraviivaista. Tarkkailin väliaikoja ja huutelin niitä Hannu-Pekalle. Päätimme jättää rastin 52 käymättä, koska käveltävää nousua tulisi yli 100 metriä, ja yön pummissamme menetimme arvokkaat 15 minuuttia. Lopussa olisi lisäksi levollisempi olo, jos olisi pieni turvamarginaali maaliin ehtimisen kanssa.

Rastilla 83 odotin ison rotkon näkyvän alas joen rantaan, missä etenimme polkua pitkin. Rotkoa ei näkynyt ja totesimme tulleemme pikkaisen pitkäksi. Kilpailun aikana tuntui moneen kertaan, että matkanarviointi ei toiminut yhtään. Mittakaava 1: 40 000 on niin outo tuttavuus.

Jotkut rastit löytyivät suoraan

Fyssiikka:

Minulla oli ensimmäisten 8 tunnin aikana 2-3 tummaa hetkeä, jotka kestivät noin 20-30 minuuttia. Yhtäkkiä 9 tunnin kohdalla kroppa rupesi toimimaan ja juoksu helpottui. Liekkö johtunut rasva-aineenvaihdunnan käynnistymisestä vai viilemästä ilmasta, en tiedä. Myös Pukemalla meno helpottui samoihin aikoihin. Toki osansa saattoi olla myös sillä, että juoksualusta oli nyt kovapohjaisempaa pitkän suo- ja varvikkotaipaleen jälkeen.

Minulla hyvää oloa kesti jonnekin 22-23 tunnin paikkeille asti. Rasteilla 84 ja 64 koin tumman hetken, kun minulla tuli pidempi tauko juomisesta ja energiageeleistä. Otin geeliä viiden annoksen verran kerralla ja sain joksikin aikaa virtaa.

Etureidet alkoivat olemaan aika kipeät jossain 20 tunnin kohdalla. Juoksun lopetimme 23 tunnin kohdalla ja kävelimme loppumatkan maaliin. Jos joku olisi kerännyt saman verran pisteitä, heillä olisi todennäköisesti heikompi aika. Jos joku taas olisi kerännyt enemmän pisteitä, sille emme enää mahtaisi mitään.

Yllätimme fyysisesti itsemme kisan aikana. Meillä molemmilla juoksu oli vahvaa 9 tunnista eteenpäin. Lopussa molemmilla jalat kipeytyivät kipulääkkeistä huolimatta, niin että kipeytyminen oli suurin menoa rajoittava tekijä.

En olisi uskonut itseltäni näin hyvää menoa. Pisin juoksuni ennen tätä oli ollut vain 8 tunnin mittainen Loppiais-rogaining. Taisimme yllättää myös muut kärkijoukkueet suorituksellamme. Kokemattomuus näkyi siinä, että me olimme ainoa joukkue, joka ei pystynyt nousemaan palkintokorokkeelle kipeiden jalkojen takia palkintojenjaossa.

Yhteenveto:

Nyt on jalat kohtalaisen kipeät, mutta kannatti. Loppusyksyn suunnistuskisat sujuu miten sujuu. Jos en palaudu SM-kisoihin ajoissa, aina tulee ensi kausi.