Yllätysseuranvaihto

Jaaha, yllätysseuranvaihto tähän väliin. Kukapa olisi uskonut. Otin itse yhteyttä asuinseutuni seuraan OK Trianiin, ja päätin vaihtaa suunnistusseuraa. Vuosien kaukosuhteiden jälkeen totesin tarvitsevani jotain uutta harjoitteluuni. Halusin vaihtaa seuraan, joka toimii lähellä. Seuranvaihdosta uutisoi myös Kestävyysurheilu.fi (http://www.kestavyysurheilu.fi/). Nyt on hyvä hetki aloittaa uusi harjoituskausi kohti ensi kesää ja uusia koitoksia. Pikkaisen jalkapöytä oireilee juostessa, mutta mitään ei ole varmaan murtunut, koska pystyn juoksemaan. Ylämäkijuoksussa jalkapöytä kipuilee vähiten, mikä on hyvä uutinen. Tavoitteeni on lisätä mäkisiä juoksureittejä harjoitteluuni. Tein näin myös vuosina 2010-2011, ja juoksutulokset olivat ihan kivoja. Ylämäestä saa parasta lajinomaista kestovoimaa.

Halikkoviestissä viiden vuoden tauon jälkeen

Veikot edellä, Trian seuraa (Kuva: Ilkka Saarimäki, AngA)

Viisi vuotta ehti vierähtää siitä, kun edellisen kerran juoksin syksyn klassikossa Halikkoviestissä. Vuoden 2011 jälkeen on osunut vuosia, joissa olen ollut kipeänä, loukkaantuneena tai jalkaleikkauksessa. Olikin siis jo korkea aika palata juoksemaan tähän syksyn kilpailukauden päättävään seuraviestiin. Olimme Vehkalahden Veikkojen joukkueella hienosti kahdeksas. Ankkuriosuuden maalissa luulin jo, että nousimme lopussa palkinnoille. Pettymyksekseni sain kuulla, että vain kuusi joukkuetta palkitaan. Olin positiivisesti yllättynyt miten hyvin oma osuuteni meni, vaikka lokakuun köhät ja liian pitkät työpäivät olivat vieneet terävimmän puukon haavasta. Katse on jo ensi kaudessa. Työkiireiden hellittäessä keskityn marraskuussa uuden harjoituskauden aloittamiseen.

40 vuotta - onneksi olkoon!

Itseni ja edustamieni tahojen puolesta haluan onnitella 40-vuotissyntymäpäivien johdosta tänään 13.10. 2016 - Temppeliritarian vangitsemisen ja kidutuksen vuosipäivänä. Monesti ovat syntymäpäiväsi osuneet perjanteille 13. päivä, mutta nyt saat juhlia onnelisten tähtien alla jo torstain puolella. Perjantai 13. päivähän tunnetaan epäonnen päivänä juuri aiemmin mainitsemani Temppeliritarien järjestön lopettamisen takia.

Olet juhlistanut syntymäpäiviäsi useana syksynä pitkällä juoksulenkillä tai suunnistuksella. Joskus olette juosseet seurakavereiden kanssa uuden kilometripaalun sivuuttamisen kunniaksi esimerkiksi Kuhankuonosta Turkuun ulkoilureittejä pitkin, tai Muurlasta Lohjalle tulevan moottoritien linjausta pitkin. Välillä olette suunnistaneet Keravan ympäri kunnanrajoja pitkin. Tänä vuonna juhlistat 40 vuotistasi taivaltasi elon tiellä suunnistuksen SM-erikoispitkillä Ylöjärven Pinsiössä. Odotettavissa on, että reissusta tulee pitkä, koska syysflunssan jälkeen kiusallinen köhä on jäänyt pitkäaikaiseksi vieraaksi. Matkasta tulee toipilaalle odotettavasti hidasvauhtinen, mikä onkin ihan hyvä asia, koska vuosia on mittarissa jo 4 x 10. Ajattelit, että et kuitenkaan missään tapauksessa keskeyttäisi. Sanoit, että jos ei muuten, niin menköön kokemuksen hankkimisen piikkin, ja harjoitteluksi ensi kesää varten.

Lahjaan ei valitettavasti ollut tällä kertaa varaa, mutta siitä huolimatta vielä kerran - onneksi olkoon ja skål.

Mies paketissa - kausi ei vielä

Liian suuri vuori kivuttavaksi - elämä ylipäätään siis.

Tämä kausi on ollut yhtä konttaamista. Usein on ollut tunne, että olen ollut vain muiden jaloissa tien tukkona. Tänään SM-viestissä olin sitä kirjaimellisesti. Aloitusosuuden lähtösuora oli suora ja leveä, ja tilaa piti olla. Näin ainakin ihastelimme ennen starttia. Mutta valitettavasti jonkun jalat osuivat minun jalkoihini, ja heitin valkoisen vyön ukemit sepelipinnalle. Ensimmäinen takanani tullut ehti hypätä ylitse, mutta saman kylän poika Eero Saleva ei enää ehtinyt reagoida maahan langenneeseen nelikymppiseen mieheen. Eerolle kävi vähän pahemmin, ja olkapää taisi mennä sijoiltaan. Minä puolestaan selvisin pienellä paikkauksella kisan jälkeen ensiavun kokeneiden tyttöjen hoidossa. Eerolle pikaista paranemista.

Kaikki miehet vielä pystyssä (Kuva Rasti-Kurikka)

Miestä lakoaa kuin lakeudella viljaa (Kuva Rasti-Kurikka)

Tämä konttaaminen kuvastaa hyvin niitä tuntoja, joita tänä kesänä on suunnistuskinkereissä minulla ollut. Epäonnistumiset ja huonosti mennyt kausi on se suurin motivaation kaivo, josta vinssaan ylös uutta motivaatiota harjoitteluun ensi kautta varten. Haluan olla parempi, kuin viimeisin kausi. Olen jo suunnitellut miten aion harjoitella. Palaan vuosien 2010 ja 2011 harjoitteluun. Noiden vuosien jälkeen olen yrittänyt liikaa, ja väsymys on käynyt meillä usein kylässä. Harjoitusmotivaatiota lisää myös se, että minun pitää tehdä paluu MM-kisoihin. Toinen keravalainen eli Hannu Airila juoksi itsensä kahdeksanneksi Ruotsin MM-kilpailuissa. Oikein Urheiluruudussa, valtakunnan näköradiossa, Hannu kertoi sivunneensa näin Keravan ennätystä MM-suunnistuksissa. Niin kuin Bubka konsanaan, minun pitää parantaa ensi vuonna yhdellä pykälällä. Tavoitteeni on siis olla seitsemäs MM-kilpailuissa Eestissä. Tänä kesänä kävin jo valmistavalla leirillä Tallinnan lähistöllä. Auttaakohan se?

PS. Muistakaa lukea Nuivan meiningin skandaaliuutinen. Nuiva meininki

Kesäloman urheilukalenteri alkaa täyttyä

Kuva: Aapo Laiho

Peruskuntoleiri Muukkosen tapaan

Urheilijan kesälomaa leimaa matkustaminen ympäri suvista Suomea ja helteistä Eurooppaa erilaisten urheilutapahtumien perässä. Niin myös meidän perheessä. Meidän lomakalenterissamme ja -kartassamme on ollut yksi kohde merkittynä jo pitkään. Koska suunnistusseurani Vehkalahden Veikot järjestää Fin5-suunnistusviikon, minä olen siellä talkoissa auttamassa järjestelyissä. Samalla muut pääsevät suunnistamaan koko suunnistusviikon.

Vaikka vietämme viikon samassa tapahtumassa, minun aikarautani edistää muihin nähden. Kun muut vielä jatkavat ihania uniaan, minun harjoitusohjemassani lukee, että "pyörällä kisakeskukseen + rastien tarkistus juosten". Illalla puolestaan lukee "rastien haku juosten + pyörällä majoitukseen". Tiedossa on minulle siis keskikesän peruskuntoleiri. Tätä varten minun täytyy käydä vielä ostamassa parempi pyöränkuljetuteline autoon (tai sitten ajan pyörällä Keravalta Haminaan). Paremman pyörän ehdinkin jo ostaa aiemmin pidempää työmatkaa varten.

Kun muu perhe lomailee


Kun lapset käyvät kisapäivien jälkeen mm. risteilyllä kansallispuistossa,  ja nauttivat palkinnoiksi saamistaan Tykkimäen lahjakorteista, minä kuivaan hikeä otsaltani, ja noudan vielä pari rastia. Minä tykkään aina, kun fyysiseen harjoitteluun saa yhdistettyä jotakin hyödyllistä kuten esimerkiksi kaupassa käyntiä, kirjeiden viemistä, tai rastien hakua ja tarkistamista, niin kuin nyt. Uskon, että ihan hyvät harjoitusmäärät saan kasaan.

En ole ikinä viihtynyt missään festivaaleilla tai konserteissa. Jos lasten Hevisaurus-konsertteja ei lasketa, niin edellinen kerta on 90-luvun puolivälistä, kun kävimme kuuntelemassa Klamydiaa Ankkarockissa. Pitäisikö kerrankin pistää elämä risaiseksi, ja mennä kuuntelemaan Fin5:n välipäivänä ZZ Top:ia bastionille?

Kuva: Aapo Laiho

Kuva: Aapo Laiho

Työmatkaliikkujan leima otsassa

Kuva: http://www.papadakismanolis.gr/userfiles/image/normal/RunningInFog1.jpg

Kun pähkähulluksi leimataan, niin siitä jää ikuinen jälki, aivan kuten Mustanaamion sormuksesta. Kun pähkähulluus jatkuu riittävän pitkään, status nousee "asiantuntijaksi". Kesävyysurheilu.fi haastatteli minua työmatkaliikuntaa käsittelevään juttuunsa asiantuntijana. Kivaa, uusi meriitti sekin. Vinkit tarkistaa "asiantuntijan" vinkit työmatkan taittamiseen juosten ko. artikkelista. Jutut toistaa samaa jargonia kuin ennenkin. En ole keksinyt mitään uutta. Reppu selkään ja menoksi. Töissä odottaa vaihtovaatteet valmiina. Juoksemalla säästää junalipun hinnan ja niin edelleen, ja niin edelleen. Samat jorinat vuodesta toiseen. Puuttuu vain kiikkustuoli ja harmaa tukka.

Winter Trail Run Cup 2.4.2016

Antaa kevään tulla, sanoi isontalon pehtoori. Talven viimeinen Winter Trail Run Cupin osakilpailu on juostu. Matkana oli perinteiseen tapaan kymppi. Reitti seuraili aluksi ikivanhaa latupohjaa kallioiden päällä. Reitti, jolle nykymaailmassa eikä ikimaailmassa kukaan enää ajaisi latua. Sitten kipautettiin Keinukallion vanhan laskettelurinteen päältä, kuinkas muutenkaan. Lopussa vielä juoksimme kierroksen Ollilanlammen ympäri. Kaikki nämä olivat paikkoja, jotka ovat tulleet tutuiksi jo 90-luvulla vaihtaessani Keravan Urheilijoihin vuonna 1992. Todellakin ikuisuus sitten. Oli siis mukava juosta polkujuoksukilpailua tutuilla poluilla.

Polkujen tuttuudesta huolimatta, tai siitä johtuen, juoksi kenrran harhaan ensimmäisellä kierroksella. Menetin siinä jo aiemmin alkumatkasta hankkimani pienen etumatkan. Liekö minun juoksuani häirinnyt Keinukallion uudet kuntoiluportaat, vai tuudittauduinko juoksemaan samoja uria kuin kesällä lenkilläkin. En keskittynyt riittävästi opasteisiin.

Reitin suunnittelijalle täytyy kuitenkin antaa kiitosta. Hänen täytyy olla todella fiksu ja komea, kun näin hauskan polkujuoksureitin oli loihtinut Keravalle. Vaikka reitti oli minun itseni reilu vuosi sitten suunnittelema, niin onnistuin silti juoksemaan harhaan. Tosi hyvä Petteri, jatka samaan malliin. Tästä on tosi hyvä aloittaa suunnistuskausi, kun ei pysy reitillä edes juoksukisoissa.

Tällaiset lyhyet polkujuoksut olivat oikein hyviä kovia lajinomaisia harjoituksia suunnistajalle. Metsän puolelle ei vielä ole ollut asiaa suunnistamaan lumien takia, ja maantien laitaa on tylsä juosta. Kapeilla ja mutkaisilla poluilla kovaa juostessa on hyvin paljon samaa kuin suunnistuksessa. Pohdin, että ensi talvena yrittäisin osallistua useampaan osakilpailuun.

Kevätrogaining 2016

Vuoden suunnistuskuva (so far) (Kuva: Tomi Mäkelä/Merja Ylihärsilä)

Hyvät kevättalven kelit jatkuvat, ja aurinko kirkastaa päivän. Kävimme koko perhe suunnistamassa Pihkaniskojen järjestämässä Kevätrogainingissa. Perheestämme saatiin koottua neljä yhden hengen joukkuetta. Saana jäi vielä kilpailukeskukseen huoltojoukkoihin.

Kolmen tunnin aikaraja tuli minulle liian pian vastaan, ja sain puolentoista minuutin myöhästymisestä kaksi pistettä sakkoa. En ihan ehtinyt kiertää kaikkia rasteja, koska keskityin bonuspisteiden keräämiseen Kulomäen jätemäellä. Siellä oli rasti, jolla sai käydä noukkimassa 5 pistettä niin usein kuin halusi. Välissä piti vain käydä kääntmässä jollain toisella pisteisiin oikeuttavalla rastilla. Tämä ratamestarin jippo toimi hyvin, sillä se teki reittisuunnittelusta vaativamman Topias säntäsi startista suoraan bonusrastille, ja keräsi pääosan pisteistään tahkoamalla Kulomäen jätemäkeä edestakaisin.

Maalissa tarjoilut olivat taas omaa luokkaansa. Kiitos taas järjestäjille pitkästä treenistä.
Kevätrogaining 2016 - kisasivut
Kartta ja reitti

Aikaraja umpeutui 1,3 minuuttia sitten - olet myöhässä! (Kuva: Tomi Mäkelä/Merja Ylihärsilä)

Energiaa tarvitseville  (Kuva: Tomi Mäkelä/Merja Ylihärsilä)

Roosa oli ensimmäinen maalissa - ja keksejä syömässä  (Kuva: Tomi Mäkelä/Merja Ylihärsilä)

Alkupään rasteja Mätäkivenmäessä

Winter Trail Run Cup 12.3.2016

Talvisen polkujuoksun loppusuora ja t-paitakeli (Kuva: Pauliina Kaas)

Talvesta ja lumisista poluista nauttiminen jakuu pitkälle maaliskuuhun. Tänään kävin juoksemassa kovan harjoituksen Keravan talvisen polkujuoksucupin kolmannessa osakilpailussa (Link: Winter Trail Run Cup) Keravan Kisa-Veikkojen majalta. Reitti suuntautui Keravan avotuntureille ja erämaille Tuomalansuon ja Saksankallion maastoihin. Polut olivat samoja mitä olen jo useamman viikon ajan nautiskellen juossut, kun olen ehtinyt lenkille Roosan treenien ajan. Läskipyöräkuskit ovat ajaneet ja tampanneet alueen polut hyvään kuntoon. Näillä poluilla on ollut todella nautinnollista juosta. Melkein parasta mitä talvella voi lumisessa metässä tehdä. Saa nähdä onko cupin viimeisessä osakilpailussa 2.4.2016 Keupirtillä vielä lunta, vai juostaanko sulalla maalla. Tervetuloa mukaan! Lisätietoja löytyy linkistä Winter Trail Run Cup.

Kilpailuni sujui tasaisesti. Juoksin kaksi viiden kilometrin kierrosta melkein samoille sekunneille. Tämä tosin kertoo myös siitä, että tässä iässä ei enää pysty aloittamaan liian kovaa. Mukava juosta kapealla ja mutkaisella lumipolulla. Tämä on tähän lumitilanteeseen ja tähän vuodenaikaan suunnistajalle lajinomaisin tapa tehdä kova harjoitus.

Ja matkaan on päästy (Kuva: Pauliina Kaas)

Alkumatka kävelytietä ennen metsään painamista (Kuva: Kari Huttunen)

Ihanuus on ohi ajassa 39:53. Matka suunnilleen kymppi tai jotain sinnepäin (Kuva: Kari Huttunen)

Uusia juoksureittejä, uusia uria

Hups, edellisestä postauksesta onkin kulunut aikaa. Olisikohan käynyt niin, että aika on ollut kortilla. Ja minä kun olen hehkuttanut, että täällä Keravalla vuorokaudessa on 30 tuntia. Aikaa vie uusi työ Helsingin yliopistolla, pidentynyt työmatka, kolmilapsisen perheen arki, ja miljoonat tehtävät, joihin pitää revetä suuntaan jos toiseen.

Tontut ovat valloittaneet uuden työhuoneeni yliopistolla

Juoksureitti kotoa töihin on vaihtunut reitille Kerava-Kumpula, kun sain elämäni ensimmäisen "vakituisen" työpaikan Helsingin yliopistolla geotieteiden ja maantieteen laitokselta elokuussa 2015. Uusi titteli on yliopistonlehtori eli jonkin sortin kansankynttilä. Ehdin olla uudessa työssäni pari kuukautta ennen Helsingin yliopiston suuria yt-neuvotteluja. Hyvä ajoitus.

Uusi työmatka on lyhintä reittiä 25 km, eli sen verran pitkä ettei sitä ihan joka päivä pysty juoksemaan kokonaan. Siksi harjoituspäiväkirjastani löytyy enemmän merkintöjä "pyörällä töihin". Tämä sopii pihille miehelle, koska säästän junalipun hinnan. Täytyy vain ensin odottaa, että saan uuden pyörän hankintahinnan kuoletettua. Aika usein tosin matkustan osan matkaa junalla, ja hyppään kyydistä sopivan juoksumatkan päässä. Pyörällä tulee valittua usein 2-3 kilometriä pidempi (mutta nopeampi) reitti, missä on risteyksiä vähemmän.

Kolmilapsisen perheen arjessa aikaikkunat harjoitteluun ovat auki lyhyen aikaa, ja ne aukeavat yllättäen. Minä hetkenä hyvänsä täytyy olla valmis lähtemään juoksemaan tai cross-traineröimään, kun Saana (1 v) menee esimerkiksi päiväunille. Ei voi jäädä voivottelemaan, että ruokailusta on liian vähän aikaa (niin kuin se olisi joskus mikään ongelma ollut). Parhaita treeniaikoja ovat Roosan (8 v) treenit, jolloin ehtii parhaimmillaan juoksemaan jopa 1:25-1:45 lenkin. Luksusta. Lisäksi käymme usein koko perhe SK Uuden kuntopiirissä. Jos Saanalla iskee kuntopiirin aikana isänkaipuu, niin sitten jumpataan yhdessä pohjeliikettä tai kyykkyä 8 kilon lisäpainolla.

Luottavaisin mielin kesään.